torstaina, huhtikuuta 02, 2009

Gourmet-aterioita


Neljä kertaa päivässä lastaan tarjottimelle kuusi pientä ruokakuppia ja täytän ne liotetuilla pentupapanoilla, nokareella jauhelihaa ja koristelen kermaviililusikallisella. Kupeissa saattaa myös olla riisivelliä ja raejuustoa. Kun kannan tarjottimen alakertaan, Fina seuraa minua kuin varjo kuono koholla. Telkeän sen pentuhuoneen oven taakse, sillä muuten se hotkaisisi pentujen kupit hetkessä tyhjäksi. Kun lapsukaiset ovat kylläisiä, Fina pääsee siivoamaan ruoanrippeet kuten äidit yleensä tekevät. Fina parka ei vain saa täytettä kolisevien kylkiluitten päälle, vaikka se söisi kuinka paljon.




Nyt meni lasten nimet sekaisin. Valkonauhainen tyttö on tietenkin Neggu.



Syönnin jälkeen pennut saavat jaloitella huoneessaan ja melko rohkeasti ne tutustuvat laajennettuun ympäristöön. Ne leikkivät jonkun aikaa ja lyyhistyvät yhtäkkiä jonnekin nurkkaan tai tuolin alle nukkumaan. Laatikko alkaa käydä niille jo ahtaaksi, ne kurkkivat uteliaana reunan yli ja yrittävät jo vähän ponnistaa ylös. Saga aloitti kurkkimisen ja muut opettelevat perässä. Tällä hetkellä Remu on joukon aktiivisin, kun muut väsähtävät se jatkaa touhuamista, mutta suostuu lopulta käpertymään sisarusten kylkeen. Gena tuntuu olevan vaativa neito, se huutaa kovaa kun ei saa tahtoaan läpi. Neggu, Alma ja Heka ovat myös aktiivisia ja touhukkaita, kyllä niiltäkin löytyy virtaa aivan tarpeeksi. Tulevat omistajat saavat varautua melkoisiin energiapakkauksiin, jotka käyvät naskalinterävillä hampaillaan kiinni kaikkeen liikkuvaan.



Luottokasvattajani Thea Sundqvist kävi viikolla katsomassa laumaa ja ihasteli komeaa joukkoa. Hän sanoi pentujen olevan niin tasaisen hyvän näköisiä, ettei osannut valita parasta. Kaikki siis ovat parhaita!

Olen jo melkein unohtanut millaista oli kasvattaa kolmea villiä poikaa. Tosiasiassa meillä oli kolme Eemeliä, joille aina tapahtui mitä kummallisimpia asioita. Kukaan ei sentään laittanut kulhoa päähänsä, mutta Risto pisti kerran karkin nenään ja omista ja päivystävän lääkärin toimenpiteistä huolimatta sitä ei saatu pois. Sitten odotettiin että karkki sulaisi, mutta se aiheuttikin tulehduksen nenäonteloon ja jouduttiin loopulta poistamaan sairaalassa nukutuksessa. Werner teki viime viikolla vähän vastaavaa, kohde vain oli korva. Hän oli putsannut topsitikulla korvaa, unohtanut tikun sinne, rojahtanut sänkyyn ja tietenkin topsikorvan puolelle. Puikko puhkaisi tärykalvon, mutta ennen kuin diagnoosi oli tehty, poika kiersi äitinsä kanssa ns. hoitopolun eli vietti eri vastaanotoilla kokonaisen päivän. Tärykalvossa on 3 mm:n reikä ja uima- ja suihkukielto on voimassa pari kuukautta.
Vauhdikkaat pojat saavat kohta vauhdikkaan pennun kaverikseen ja voipi olla että vanhemmilta vaaditaan välillä pitkämielisyyttä.

PS. Klikkaamalla kuvaa saat sen suurennetuksi.

1 kommentti:

Sipriina kirjoitti...

Odottelen jo innolla seuraavaa postausta :) Pennut on varmasti kamalasti kasvanut.