Olin juuri asettautunut kuistille läppärin kanssa kirjatakseni ensimmäisen viikon kuulumisia Piilopirtiltä. Istuin sormet näppäimillä miettien aloitusta kun Fina hyppäsi syliin ja ehdotti että ensimmäiseksi kertoisin, miten jännittävää oli kun pihan nurkalle ilmestyi viiden poron lauma, pari vasaa, pari vaadinta ja iso hirvas. Fina juoksi porojen perään tontin rajalle asti, mutta kääntyi heti käskystä takaisin. Kehuimme sitä vuolaasti, mutta Elias pohti, tiesikö Fina mistä sitä oikein kiiteltiin. Siitäkö, että se ajoi porot pois pihalta vai siitä, että se palasi käskystä takaisin. Täytyypä olla tarkkana ja miettiä, miten ajoittaa palkitsemisen ja millä tavoin sen antaa.
Eevi kulkee niityllä jalat jäykkinä suussaan epämääräinen ruskea retkale. Se on löytänyt viime kesänä piilottamansa puruluun ja etsii sille nyt uutta piilopaikkaa. Elias pääsi näkemään, että uusi piilopaikka ei ollut kovinkaan kekseliäs, puruluu makaa nyt rantaheinikossa. Yleensä Eevin kätköt ovat niin ilmeisiä, että Fina löytää ne helposti ja saa siten usein ylimääräisen possunkorvan. Fina on sen sijaan taitava kätkijä. Olen usean päivän ajan etsinyt toista crocsia, jonka kenkäfriikki on kantanut jonnekin pihan nurkkaan.
Tänä kesänä taidamme saada korvausta viime vuoden koleista ja sateisista lomapäivistä. Kun säätiedotus varoittelee Etelä-Suomen runsaista sateista, me saamme nauttia lempeästä kesätuulesta ja keskiyöhön asti helottavasta auringosta. Eevi ei pääse kunnolla lempityöhönsä eli hyttysten napsimiseen, koska jostain ihmeellisestä syystä hyttyset ovat lähes kaikonneet tontiltamme.
Jopa asiointi Kemijärvi cityssä käy lomailusta, niin eksoottista ja erilaista se on verrattuna ruuhka-Suomen hengästyttävään tahtiin. Eilen vietimme 7 tuntia Kemijärvellä hankkien yhtä sun toista tarviketta mökille. Piti ostaa putkea, harjaterästä, liitintä, lamppua, nimikylttiä, lakkaa, pensseliä, parvekekukkaa, ensiaputarvikkeita, kalaverkko, korjauttaa tuulen vääntämä venekatos, palauttaa talven pullot eli tehtvälista oli kilometrin pituinen. Kun viimeisessä etapissa eli sähköliikkeessä jouduin odottelemaan hetken vuoroani, kauppias vähensi hinnasta euron verran odotusveroa. Eihän minulla minnekään kiire ollut, mutta mukava ele, joka sai suupieleni kääntymään ylös.
PS. Eevi taisi kuulla Eliaksen kommentin piilopaikasta. Nyt se kaivaa kuoppaa aivan silmieni edessä ja piilottaa retkaleen aivan yhtä helppoon paikkaan. Kohta Fina sen sieltä löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti