Viikonloppuna 19.-20.9. agilitymestaruuksia juhlittiin niin Itävallan Dornbirnissä kuin Tampereen Hervannassa. Dornbirnissä järjestetyissä Agility MM-kisoissa Suomen medikokoluokan joukkue voitti kultaa. Menestys jatkui sunnuntaina, kun 16-vuotias Carolina Pellikka ja shetlanninpaimenkoira Kerttu voittivat minikokoluokan maailmamestaruuden. Juuri kun lauantain tieto maailmanmestaruudesta saavutti Tampereen koiraurheilijoiden kisakentän, kuulutettiin staffien 3-luokan Suomen mestarit Fina ja Irmeli palkintopallille. Suosionosoitukset olivat äänekkäät, mutta uskoisin niiden kohdistuneen Dornbirnin voittajille. Omissa mittasuhteissa menestyksemme oli makea, varsinkin kun teimme puhtaan radan vain 50/100 sekunnin yliajalla ja sijoituimme itse kilpailussa kolmansiksi. Auton takapenkki oli kukkuroillaan palkintoja, sillä Eevikin oli ollut palkintosijoilla 2-luokan kisassa. Mestaruuskisat olivat tuoneet paikalle paljon staffeja ja menoa ihmettelemään saapui myös Finan tytär Saga emäntänsä kanssa. Gina oli meillä viikonloppuhoidossa, ja otin sen joukon jatkoksi mukaan haistelemaan kisailmapiiriä. Siskokset tutkailivat toisiaan aluksi hieman pidättyväisesti, mutta pian löytyi yhteinen leikin sävel. Saga on kehittynyt hienosti, se on lupaavan näköinen nuori narttu, vartalo on kompakti ja pää kaunis.
Torstaina yritimme pysytellä valveilla puoleen yöhön, koska olimme luvanneet mennä kuuntelemaan pojanpoikien Gozerk-yhtyeen esiintymistä Dark Side Clubissa. Yhtye oli aloittanut kiertueen Barcelonassa, esiintyneet sitten Lontoossa ja Tampereella. Helsingin jälkeen he jatkoivat Frankfurtiin ja sieltä kiertue päättyi Las Palmasiin. Kun astuimme hämärään ja meluisaan tilaan, portsari kysyi tiedämmekö millaiseen paikkaan olemme tulleet. “Tiedämme”, vastasimme, “pojanpojat soittavat täällä”. Maksoimme vain puolikkaan lipun (eläkeläisalennus?), tungimme korvatulpat korviin ja etsimme salista takarivin paikat. Olemme jo saaneet esimakua Gozerkin soitosta cd-levyn välityksellä, mutta live-esitys oli kyllä jonkinlainen elämys. Musiikkilaji ei nyt ihan kolahda, mutta ihaillen seurasimme nuorten miesten antaumuksellista soittamista ja heilumista lavalla. Gozerkin musiikki on lajiluokittelun mukaan ilmeisesti ääriheviä, jossa laulu on tunnistamatonta kärinää tai huutoa. Kanarialaisen Gozerkin ulkoinen erikoisuus on eittämättä tummien espanjalaisten ja vaaleiden suomalaispoikien yhdistelmä. Tyko vaaleat rastat niskassa ja hyvin bodattu yläruumis paljaana oli komea ilmestys rumpujen takana. Milloinkahan Joel ja Tyko värjäävät valkoiset hiuksensa mustiksi?
Ennen konserttia soittajapojat kävivät Tammitiellä ja tarjosin heille suomalaista kotiruokaa, poronkäristystä ja perunamuusia. Keittiön pöydän ääressä istui 5 nälkäistä nuorta miestä, ja vaikka olin valmistanut ruokaa runsaasti yli tarpeen, kattiloiden pohjat paljastuivat hetkessä. Matkabudjetti oli tiukka ja ylittynyt yllätysten vuoksi, eikä rahat olleet riittäneet aina kunnon ruokailuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti