Remonttia ja räksytystä

Rakennusalan lama konkretisoitui meidän kohdallamme runsas kolme viikkoa sitten. Kun soitin luottoremonttimiehelle Jokelle varatakseni hänet tekemään keittiöremonttia joskus vuoden vaihteessa, hän ilmoitti olevansa vapaa heti seuraavalla viikolla. Aikaisemmin hänet on pitänyt varata noin puoli vuotta etukäteen. Pitkin vuotta olin suunnitellut keittiön energiasyöpön kylmiön purkamista ja keittiön osittaista uudistamista. Nyt tuli tulenpalava kiire viimeistellä suunnitelmat, hankkia kalusteet, kylmäkoneet ja materiaalit. Pari viime viikkoa onkin kulunut kalustekauppoja tehdessä, väärien ja virheellisten tavaroiden vaihdossa ja yllättävien tarvikkeiden hankinnassa. Heti remontin alussa kävi selväksi, että kylmiön poistaminen ei ollut vain energiapoliittinen ratkaisu, vaan myös välttämätön toimenpide ruokahygienian kannalta. Eristeet olivat täysin hiirien tuhoamia, haisevia ja kosteita. Haju oli kauhistuttava, oksetti kun tajusin millaisessa paikassa olimme säilyttäneet ruokia. Sen sijaan kylmiön poistaminen ei ollut pikkujuttu. Lattia piti valaa uudelleen, vanha päällyste poistaa, seinät pohjustaa ja kaikki maalata uudelleen. Budjetti ylittyi roimasti ja hermot olivat koetuksella, mutta upea tulos lievensi koettelemuksien tuskaa. Keittiöstä tuli uusi olohuone, tyylikäs ja toimiva. Kirjoitan tarinaa baarituolilla istuen ja läppäriä ikkunan edessä olevalla metallinvärisellä tasolla näpytellen. Side-by-side kylmäkeskus on korvannut kylmiön ja pakastearkun. Säilytystilaa saatiin runsaasti niiden tilalle. Lattiapäällyste on joustava ja hiljainen, koirat ovat mielissään kun tassujen alla on kunnon pito.

Eeviä ja Finaa ei remontti häirinnyt, päinvastoin ne olivat mielissään kun miehet saapuivat aamulla jo klo 7 ja ohjelmaa riitti koko päivälle. Eevi kulki Joken perässä kuin varjo, tunsi hänet jo aikaisemmilta kerroilta. Kun jokin työvaihe vaati lattialla kyykkimistä, Fina oli oitis miehen sylissä nuolemassa kasvoja. Sähkömieskin oli tuttu vuosien varrelta, ja jälleennäkemisen riemu oli riehakas.

Fina oli taas kansikuvatyttö, poseerasi Eevin kanssa sunnuntain Länsiväylän etusivulla. Julkisuus oli tällä kertaa kyseenalaista, sillä kuviin liittyvä artikkeli oli otsikoitu provosoivasti: Koirien räksytys ärsyttää Puolarmetsän omakotiasukkaita. Pari agilitykentän läheisyydessä asuvaa naapuria on valittanut toiminnastamme ja houkutellut Länsiväylän toimittajan tekemään jutun koirien häiriköinnistä. Onneksi toimittaja halusi kuulla myös seuramme kannan asiasta ja puheenjohtajana jouduin haastateltavaksi. Eevi ja Fina pääsivät esittämään taitojaan kentällä ja kuvaaja laittoi lehteen useamman kuvan meistä. Länsiväylän keskustelupalstalla on virinnyt vilkas keskustelu, joka on ilahduttavasti kääntynyt meidän puolustamiseksi ja naapurien valittamisen moittimiseksi. Ehkäpä artikkeli oli hyvästä, siitä syntyykin Pro-AST -liike.


Ennen

Hiirten jälkiä eristeissä

 

 

Uusi näkymä