Remodeling

Luin äskettäin jonkun sisustuslehden pääkirjoituksen, jossa ylistettiin syksyä. On helpotus kun ei enää tarvitse hellepäivän jälkeen pyöriä hikisenä sängyssään. On mukava pukeutua taas villapaitaan tai syksyn uutuusvaatteisiin. Hiipivä pimeys peittää armollisesti pölyt ja likaiset ikkunat ja kynttilänvalo luo tunnelmaa. Syksy innostaa uusimaan sisustusta ja hankkimaan uusia laitteita ja tekstiilejä. Osittain totta meilläkin, sillä tarkenemme nukkua oikein hyvin höyhenpeittojen alla vaikka makuuhuoneessa on nipin napin 19 lämpöastetta. Suihku 35-asteisessa vedessä värisyttää, mutta fleece ja pitkät kalsarit palauttavat lämmön kroppaan. Kyllä syksyllä on oikein mukava uudistaa kotia, mutta minulle olisi riittänyt keittiön hiiriremontti ja sen seurauksena muutamat uushankinnat. Keittiöstä alkoi kuitenkin remonttien ketjureaktio joka toivottavasti saa päätöksen tällä viikolla.

Viime viikolla suihkuvesi oli oudon viileää ja syykin löytyi pannuhuoneen pysähtyneestä öljypolttimesta. Huoltomies saatiin paikalle parin päivän viiveellä toteamaan, ettei polttimessa ole vikaa. Ongelma onkin lämmitysöljyn syötössä, ja nyt odottelemme tällaiseen vikaan erikoistunutta huoltomiestä. Ehkä keskiviikkoiltana, ehkä torstaina tai sitten perjantaina….. Miten sattuikaan, että syksyn ensimmäiset pakkaset osuivat samaan aikaan.

Kun keittiön uudistamisen seurauksena arkkupakastin siirrettiin eteishalliin odottamaan poiskuljetusta, oli pohjat luotu jo seuraavalle remontille. Vaikka pakastin oli sulatettu, siitä oli tihkunut vettä parketille. Aamulla kauhistelimme pystyparketin palikoita, jotka olivat auenneet kuin kukan terälehdet. Taitava parkettimies pystyi kuitenkin hiomaan ja paikkakorjaamaan parketin ja hengähdimme helpotuksesta, kun kotivakuutus korvasi vaurion ilman omavastuuosuutta. Parin päivän päästä korjattu parketti aaltoili taas, mutta nyt lievemmin. Soitto parkettiliikkeeseen, uusi hionta ja lakkaus ja nyt palikat ovat pysyneet tasaisesti paikoillaan.

Hiottuun ja lakattuun parkettiin suhtautuu hieman kuin uuteen autoon. Ensimmäiset naarmut kirvelevät kunnes niitä kertyy niin paljon, ettei lukua voi enää pitää. Eilen peitin eteisen lattiat tiiviisti matoilla, koska en halunnut koirankynsien kuviointia virheettömälle lakkapinnalle. Gina oli tulossa kyläilemään ja tiesin että koko illan kolme staffia juosta reuhtoisi edestakaisin kynnet lattiasta vauhtia kuopien. Varautuminen ei toden totta ollut turhaa ja loppuillasta Gina makasi sammakkoasennossa olohuoneen matolla kieli suupielestä retkottaen. Gina on nyt äitinsä korkuinen, mutta selästä hieman kapoisempi. Sillä on vahvat reidet ja voimakas pää ja uskon sen kehittyvän muodokkaaksi ja tasapainoiseksi staffineidoksi. Murrosikä on rohkaissut tyttöä kokeilemaan rajoja, mutta Sari ja Risto kertovat hymyssäsuin miten Tempur-patjasta on lähtenyt kulma tai sohvan päällisessä on raapimajäljet. Gina on niin suloinen!

Muuten, otsikko on amerikanenglantia ja tarkoittaa remonttia. Korvissani se kuulostaa suomalaista vastinettaan paljon tyylikkäämmältä, aivan kuin vähän uusittaisiin paikkoja ja hankittaisiin jotain uutta.


Eevin päiväunet