Valoa ja pimeyttä

Elias kaivoi tänään kirkasvalolampun esiin ja asetteli sen keittiön pöytätasolle. En ole aivan vakuuttunut lampun piristävästä vaikutuksesta, mutta ainakin lehden luku on miellyttävää kirkkaassa valossa. Viime viikolla nautimme aidosta valohoidosta Turkin loistavan auringon alla. Syksy oli jo viilentänyt sään 30 asteeseen, mutta meille suomalaisille sää tuntui vieläkin helteiseltä. Paikallinen opas tosin sanoi, että on jo niin kylmä ettei hän tarkene mennä uimaan. Matka oli jokavuotinen Espoon tennisseuran järjestämä pelimatka, jolle osallistui parisenkymmentä eritasoista ja -ikäistä tennisfania. Rantaelämästä emme ehtineet nauttia paljoakaan, sillä jo klo 9 alkoivat keltaiset pallot lennellä hotellin kuudella tenniskentällä. Kello 17 raahustimme jäykin jaloin hotellin terassille nauttimaan virvokkeita ja analysoimaan päivän pelejä. Innostuin taas kovasti tenniksestä ja mietin että hyvää pelivirettä kannattaisi pitää yllä kotimaassakin.

Suljetun hotellialueemme sisällä oli kissojen valtakunta. Kun istui ravintola terassilla illallisella, kaiteen reunalle saattoi hypätä kaunis tummaraitainen kissa, joka tuijotti arvioiden lautasella olevaa kalaa. Jos kaunokainen totesi tuijottamisen olevan turhaa eli aterioitsijan kovasydämiseksi, se loikkasi sulavasti puutarhan vehreyteen. Henkilökunta ei tehnyt elettäkään kissojen hätistelemiseksi. Koiria sen sijaan näkyi vain vähän, basaarin myyjän vierellä saattoi nukkua epämääräisen rotuinen koira, tai Rooman aikaisen historiallisen nähtävyyden portilla otti päiväunia tunnistamatonta rotua oleva haukku. Ehkä koirat saivat syödäkseen tarpeeksi kun niiden ei tarvinnut norkoilla ihmisten perässä. Seurueeseemme kuuluva Eviran johtaja päivitteli ihmisten intoa salakuljettaa eläimiä, varsinkin koiria Suomeen. Hän kertoi melko tuoreesta tapauksesta, missä Intiasta oli salakuljetettu pieni söpö koira. Koira muuttui Suomessa vihaiseksi ja ehti purra viittä ihmistä, joista osa lapsia. Koiran tutkinut ensimmäinen eläinlääkäri ei todennut siinä mitään vikaa, mutta toinen osasi tehdä oikean diagnoosin raivotaudista. Onneksi, sillä pureman saaneet ihmiset saivat aivan viime tipassa vastalääkityksen. Jos oltaisiin oltu pari päivää myöhässä, he olisivat kokeneet hirvittävän tuskallisen kuoleman.

St Nicolaoksen kirkon vartijat

Matkan aikana Eevi ja Fina olivat Riston perheen hoivissa ja Gina oli aivan hullaantunut saatuaan leikkiseuraa. Hieman arvelutti, miten villiä menoa kolme staffia saisi aikaan Orapihlajatiellä, mutta melko hyvin viikko oli sujunut. Ulkoiluttaminen tosin oli ollut työlästä, kun Gina ei vielä osaa kävellä kauniisti hihnassa, Fina osaa mutta ei aina halua ja Eevi taas saattaa pysähtyä itsepintaisesti haistelemaan jotain mielenkiintoista viestiä. Ensimmäinen päivä kotona Tammitiellä oli levoton, kun koirat vahtivat meitä herkeämättä ja pelkkä vaatekaapin oven avaaminen merkkasi niille lupausta ulkoilusta.



Näin hellää heräämishoitoa sai Edi, jolta on juuri poistettu pallit. Kesäkuun blogissa kerroin Hämeenlinnan sukulaisten vierailusta ja Edi-koiran seksihurjailusta Ginan perässä. Näin Edille nyt kävi, ylenpalttinen kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen tyrehdytettiin kastraation keinoin.