tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Oslossa oopperassa



























Koirat kulkevat isäntiensä kanssa luottavaisina mitä erikoisimpiin paikkoihin, mutta kultainen noutaja isäntänsä kanssa lenkillä oopperatalon katolla taitaa olla tähän mennessä näkemistäni erikoisin. Paikka oli Oslo, missä uusi oopperatalo on suosittu nähtävyys ja varsinkin sen marmorilla päällystetty kattorakennelma houkuttelee ihmisiä (sallittuun) kiipeilyyn. Tosin koirien täytynee olla ummessa kattokävelyn ajan, sillä hiekkalaatikkoa eikä koiraroskiksia paikalla näkynyt.

Oslon matkan ensi sijainen tarkoitus oli osallistua yliopiston järjestämään palkintotilaisuuteen. Laivanvarustajana ja valaanpyytäjänä omaisuuden kerännyt Anders Jahre on perustanut mm. lääketieteellistä tutkimusta tukevan säätiön. Tänä vuonna nuoren pohjoismaisen tutkijan palkinto annettiin Jukalle syöpätutkimuksen edistämisestä. Anders Jahre oli säännöissä määrännyt että palkintojenjaon yhteydessä on järjestettävä kunnon juhlat. Juhlavan ja hyvin muodollisen palkintojuhlan jälkeen siirryttiin kaupungintalon hulppeisiin tiloihin nauttimaan loistava illallinen ja tanssimaan pikkutunneille asti. Iltapuvun seuraksi pakkasin laukkuun Finan aikoinaan syömät sandaletit (suutarin ehostamat), mutta nyt hienostelukengät päätyivät Grand Hotellin roskakoriin, ei niistä enää ollut tanssikengiksi. Samoissa tiloissa juhlitaan joulukuun 9. päivä rauhanpalkinnon jakoa Obamalle. Kaupungitalon ympärillä rakennettiin jo suoja-aitoja, joiden tarkoituksena on turvata Obaman liikkuminen alueella.

Eevi ja Fina olivat matkan aikana Sirkan ja Markun superhoitolassa. Tuskin ehdin avata auton ovea heidän talon edustalla, kun koirat juoksivat tutulle portille sora takatassuista sinkoillen. Sirkan valvovan silmän alla Fina ei ollut päässyt kaivamaan koloja piha-aidan alle eikä tutkailemaan naapureiden asumuksia. Sängyssä oli tainnut olla ahdasta, kun molemmat olivat tuttuun tapaansa ängenneet lakanoiden väliin.

Viime viikolla nuohooja ilmoitti taas tulostaan, ja tällä kertaa olimme kotona itse avaamassa oven. Vuosi sitten unohdimme nuohoojan tulon kokonaan ja ovikellon soiton villitseminä koirat olivat saaneet oven avatuksi. Ne olivat tervehtineet tulijaa ystävällisesti, mutta mies oli patistanut ne takaisin kotiin huomatessaan, ettei isäntäväki ollut kotona. Nyt molemmat tervehtivät riemukkaasti tuttua miestä. Nuohooja naureskeli ystävälliselle vastaanotolle ja totesi, että onpa tämä mainio huoltokohde kun koirat nuolevat kengät ja housulahkeet puhtaaksi.

Ei kommentteja: