Aamuvirkkuilua

Kun kännykkä herättää minut kello 5.30 ja tunnin kuluttua starttaan auton kohti Juvanmalmilla sijaitsevaa Sporttikoirahallia, joku voisi lyödä otsaani jo koirahullun leiman. Fina ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös noin outoon aikaan, ja jouduin houkuttelemaan sen autoon namien avulla . Sporttikoirahallilla oli jo seuratoveri borderterrierinsä kanssa treenaamassa, eikä Finaa tarvinnut enää houkutella liikkeelle. Lämpimässä hallissa ja keinonurmialustalla oli mukava treenata ja parin tunnin jälkeen olivat niin ihmiset kuin koirat saaneet taas hyödyllistä liikuntaa ja ohjausoppia. Perjantain aamuvuoro on varattuna kevääksi asti,ja ehkäpä Fina oppii tunnistamaan aamuvarhaiset heräämiset hauskojen treenien merkiksi.

Sunnuntaiaamuna kännykkä pimputteli myös aamuvarhain, sillä Purina-Areenalla Konalassa mini 3-luokka aloitti jo klo 7.00. Kun valmistelin lähtöä kotoa samoihin aikoihin, Fina kaivautui yhä syvemmälle peiton alle. Sain sen houkuteltua eteiseen ja puin loimen päälle. Kun käänsin selkäni, se oli upottautunut nojatuolin tyynyjen sekaan nukkumaan. Perillä Konalassa reipas aamulenkki keskuspuiston poluilla karisti väsymyksen rippeet meiltä molemmilta. Pieni pakkanen oli raikastanut sään ja tuntui hyvältä nähdä aurinko taas pitkästä aikaa.

Seuratessani minikoirakoiden epätoivoisia yrityksiä selviytyä vaativasta radasta, aloin turhautua ja katua, että olin ollenkaan ilmoittautunut kilpailuihin. Kun vuoromme tuli, pujahti Fina ensimmäisen hypyn jälkeen väärään putken päähän, ja jouduimme lopettamaan suorituksen siihen. Suuren kilpailijamäärän vuoksi tuomari oli päättänyt että rataa ei saa hylkäyksen jälkeen suorittaa loppuun. Neljätoista euroa maksoi siis yksi hyppy ja väärä suunta putkessa! Kanssakilpailijat olivat tuohduksissaan kun suurin osa hylkäytyi radalla. Toiselle radalle, joka tuntui vielä vaikeammalta, menin melkoisen aggressiivisessa tilassa. Pidin Finan hallussa tiukoilla käskyillä ja keskityin jokaisen esteen oikeaan suorittamiseen. Kun tulimme maaliin, kuuluttaja onnitteli meitä virheettömästä ratasuorituksesta. Tiukasta hallinnasta johtuen yliaikaa tuli 2 sekuntia, mutta tärkeintä oli saada hyväksytty rata. Tuloslistalla oli vain viisi hyväksyttyä koirakkoa kolmestakymmenestä starttaajasta. Sijoituimme Finan kanssa neljännelle tilalle ja se oli niissä olosuhteissa uskomattoman hienoa. Tästä lähtien jämäköidyn Finan ohjaamisessa, kerron sille selkeästi mitä tehdään ja osoitan sen myös liikkeilläni.

Tiistaista lauantaihin hoitelimme Annaa ja Pyryä ja ihmettelimme miten kaksi pientä ihmistä voivat täyttää ison talon niin kokonaisvaltaisesti. Lattiat täyttyivät leluista, eteiseen kasautui vaateröykkiöitä, keittiön pöytä muuttui tahmaiseksi ja korvamme täyttyivät Pikkukakkosen lastenohjelmista ja Maisa-videon musiikista. Eevi ja Fina sietivät hyvin lasten villiä menoa, mutta Annaa täytyi hieman pitää silmällä etteivät vikkelät kädet päässeet nipistelemään tai tökkimään koiria. Kylpyammeleikit ihmetyttivät Finaa ja se ulvoi ammeen reunalla, joko ilosta tai huolesta. Korvani herkistyivät kuulemaan, milloin koiran hampaissa rouskui Lego-palikka tai pehmolelun kestävyyttä testattiin. Eevi oli erityisen vahdittava, kerran yllätin sen repimässä nallen kaulahuivia ja toisen kerran salakuljettamassa legoautoa alakertaan.