“Jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään” sopii kuvaamaan hyvin juuri 10 vuotta täyttänyttä Eeviä. Onhan Eevi ollut sähäkän vireä koko elämänsä, mutta nyt tuntuu olevan meneillään oikein vauhdikas vaihe. Eevi on leikeissä usein aloitteentekijänä, eikä Finaa tarvitse kahta kertaa kutsua. Leikin tiimellyksessä näkee kyllä hyvin, että Eevi on edelleen pomo. Fina heittäytyy selälleen ja antaa emon näykkiä pystyssä sojottavia tassuja, korvia ja kaulaa. Eevin liikkeet ovat hillittyjä kuten arvokkaalla rouvalla jo pitääkin, mutta eleet ovat nuoren koiran. Eevi leikkii paljon myös leluilla, noukkii lelukopasta mieleisensä ja hyppää sänkyyn jyrsimään tai repimään sitä. Puruluut, varsinkin nailoniset Toyboyt ovat suosikkeja, niitä se jäystää niin että silmävalkuaiset vain muljahtelevat. Eilen laskin, että telkkarihuoneen sohvalla oli kuusi erilaista puruluuta. Kun avaamme telkkarin, molemmat koirat loikkivat raput alas ja hyppäävät sohvalle kantaen suussaan jotain purtavaa.
Metsälenkeillä koirilla on vakiintuneet kuviot. Kun irrotamme taluttimet, käsken koirien odottaa vapaa-käskyä. Fina odottaa kuuliaisena ja saatuaan luvan juoksee ottamaan kädestäni namin. Eevi ei millään malttaisi odottaa paikallaan ja säntää luvan saatuaan ohitseni. Se saa hieman etumatkaa Finaan ja juoksee metsänreunaan etsimään ensimmäistä keppiä. Fina yhtyy vetoleikkiin, ja hetken odoteltuamme saamme koirat taas jatkamaan lenkkiä. Seuraava työmaa on pieni notkelma kallioiden välissä. Pajukko pitää koirien mielestä raivata pois, ja melko perusteellisesti ne ovat jo katkoneet rankoja. Taas odottelemme ja yritämme kutsua koiria nameilla houkutellen. Paras tapa saada Fina lopettamaan on kertoa, että minulla on käpy, jonka aion heittää. Käpy-sana toimii sähköiskun tavoin, ja olen jopa käyttänyt sitä agilitykisoissa saaden siten Finan huomion kohdistumaan itseeni.
Lenkin loppuvaiheilla Fina hyppää isolle kivelle ja odottaa suorituksestaan namipalkintoa. Ennen kuin tupsahdamme ulos metsästä Finan on päästävä tietyn ison kuusen alle, josta se etsii itselleen kävyn. Käpy suupielessä kuin sikari se kävelee loppumatkan kotiin.
Iltaisin sama lenkki tehdään pimeässä metsässä, mutta koirilla on silloin lamput kaulassa ja meillä otsalamput. Eräänä iltana ihmettelin kun Finan punainen lamppu loisti oudon korkealla. Lähempänä huomasin, että Fina riippui hampaillaan nuoren männyn varressa noin metrin korkeudella ja Eevi kiskoi puuta tyvestä. Jos lenkki tehdään tavallisena kävelynä naapuruston teillä, päivittäiset metsähommat jäävät tekemättä. Ne korvataan kyllä seuraavalla metsälenkillä. Silloin saamme odottaa koiria pitkän tovin ennen kuin oksat ja karahkat on pilkottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti