Valheita ja satuja

Nyt on paljastunut myös vale-eläinlääkäri. Kokkolan terveyskeskuksessa noin viiden vuoden aikana ilman kunnon pätevyyttä lääkärinä ollut opiskelija on toiminut myös eläinlääkärinä ilman pätevyyttä. Kuinka paljon näitä valeammattilaisia paljastuukaan, kun aletaan syynätä tarkemmin sijaisten ja tilapäistyövoiman taustoja. Valelääkärin toimintaa potilaan kannalta voidaan myös arvioida haastatteluilla, mutta mitä osaavat eläimet kertoa vale-eläinlääkäristään? Joskus ihmiselle riittää hoidoksi ystävällinen sana ja olalle taputus.

Mikä saa ihmiset tekeytymään lääkäreiksi, eläinlääkäreiksi, juristeiksi tai opettajiksi ilman alan koulutusta? Tuskin ainoastaan on kyse rahasta tai helposta työstä. Tuoko valkoinen takki elämään hohtoa tai häikäistyykö huijari tunteesta, että omaa vallan ohjailla ihmisiä? Asian toista puolta tarkastellen voisi ajatella, että suomalaisten vahva usko rehellisyyteen luo otollisen maaperän väärinkäytöksille. Olisiko myös vahva auktoriteettien kunnioitus estämässä taustojen tutkimista? Tosin joskus olosuhteet saattavat pakottaa tekemään asioita, joihin ei ole ammatillista pätevyyttä. Mieleen muistuu vuosikymmenien takaiset vuodet Lehtimäellä, missä Elias toimi kunnaneläinlääkärinä. Matkat olivat pitkiä, sairaskäyntejä vuorokaudet ympäri. Päivystin puhelinta kotona ja tein parhaani auttaakseni hätääntyneitä eläintenomistajia, jotka eivät aivan hetkessä saisi eläinlääkärin apua. Tunsin itseni melkein eläinlääkäriksi, kun onnistuin poi’ittamaan vasikan puhelimen välityksellä. Synnytys oli jumissa koska vasikka oli tulossa ulos väärinpäin. Ohjeistin omistajaa survomaan vasikan takaisin kohtuun ja niin se kiepsahti oikeaan asentoon ja pääsi onnellisesti maailmaan.

Meillä vallitsee ajoittain melkoinen tasa-arvo ihmisten ja koirien välillä. Jaamme sohvan, nojatuolin, sängyn ja jopa ruoan. No, emme me sentään syö nappuloita, mutta mm. maksalaatikko ja nakit maistuvat molempien suussa. Jokunen päivä sitten kotiin tullessani kysyin Eliakselta, oliko hän löytänyt itselleen syötävää lounaaksi.
– Kyllä vaan, söin nakit jääkaapista, mies vastasi.
– Ai, ne alennusnakit, joissa viimeinen myyntipäivä oli jo mennyt? Ostin ne koirille.
– Kysyin Eeviltä ja Finalta, saisinko syödä ne ja koirat antoivat luvan, Elias vastasi.

Kaikkea emme sentään voi tehdä yhdessä, ja niin Eevi ja Fina joutuivat eilen jäämään kotiin kun lähdimme oopperaan. Ei tarvinnut kysyä koirilta, miten ilta oli sujunut. Rauhallisesti näköjään. Makuuhuoneessa sänkypeitto oli siististi taitettu pois tyynyjen päältä, joissa pari lämmintä painaumaa paljasti nukkumapaikat.

Niin, oopperassa esitettiin Antonin Dvorakin Rusalka. Kolme tuntia haltioittavaa musiikkia ja visuaalista satua korkeatasoisten laulajien esittämänä. Kyyneleet kastelivat poskeni kun Rusalka Olga Romanko kiitti riemuitsevaa yleisöä.