Mökillä on vietetty nyt pari päivää ja jostain tavaroiden seasta löytyi tuo kiistakapula, vanha puruluu. Heitin sen nurmikolle, mutta ei Eevi eikä Fina näyttänyt olevan kiinnostunut siitä. Eilen istuin portailla Eevi kainalossani kun se yhtäkkiä säntäsi aidanvierustalle ja rähähti. Siellä oli Fina kaivamassa esiin Eevin piilottamaa luuta (sitä eilen tarjoamaani), mutta emon komennosta se pudotti löydön suustaan ja lakosi maahan. En ole tainnut koskaan nähdä Finaa niin nöyränä emonsa edessä. Se kiemurteli kuin mato, korvat päähän liimautuneena ja silmät pälyillen. Tänään olen useaan otteeseen ihmetellyt, mitä Fina on ollut näkevinään ikkunasta, se on tuijottanut portin suuntaan korvat pystyssä ja pää nykien. Hetki sitten huomasin Finan jäystävän Eevin omimaa luuta auton taakse piiloutuneena. Eevi kulki aidan vierellä kuin aarteensa kadottanut, mutta haistoi sitten Finan auton takaa. Tarkkailin koirien liikkeitä valmiina puuttumaan kiistaan, jos tappelu näyttäisi olevan tulollaan. Viisaat eläimet ratkaisivat kiistan ilman ihmisen apua ja nyt Eevi pureskelee luuta pihanurmikolla ja Fina makaa tässä vieressäni.
Porot ovat käyneet jo tervehtimässä ja olin taas iloinen ja helpottunut koirien suhtautumisesta outoihin vieraisiin. Eevi juoksi kymmenisen metriä poroja kohti ja sanoi: “Räy, räyh“. Fina jämähti paikoilleen, värisytti kirsua ja tuijotti tiiviisti vierailijoita.
Viime käynnin jälkeen mökki on käynyt läpi melkoisen mullistuksen, mutta vain uusi puhdas lattia kertoo siitä. Talvella sattuneen vesivaurion vuoksi lattiat ja keittiön kaapistot on purettu, pohjaa on kuivattu ja desinfioitu. Kun kerran korjattiin, kannatti miettiä materiaaleja uusiksi ja niin lattia sai valkoisen Osmo Color — kuultokäsittelyn ja kylpyhuoneen laatat uuden värin. Kun kaikki irtaimisto oli pitänyt siirtää pois, takaisin laitto antoi tilaisuuden inventoida tarpeellisen ja tarpeettoman tavaran määrää. Vuosien aikana nurkkiin on keräytynyt monenlaista roipetta ja nyt kasaan lastin kuljetettavaksi joko kirpputorille tai kaatopaikalle.
Etelän hellelukemat ovat vaihtuneet alle 20 asteen lukemiin ja viileää sadettakin on saatu. Siirtyminen äärilämpötilasta toiseen taisi olla liian kova rasitus minulle, sillä sairastuin heti tänne tultuamme kuumeiseen flunssaan. Tänään on kuume laskenut ja hengitystiet alkavat aueta. Mielikin on virkeämpi, siitä osoituksena blogin päivittäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti