Kultamailla

Astan päivänä kiipeilimme Ivalo-joen töyräillä etsien sukulaispojan kullanhuuhdontavaltausta. Sää oli pilvipoutainen, lämmin ja tyyni, kerrassaan ihanteellinen vaellussää. Olimme autuaan tietämättömiä myrskystä, joka samaan aikaan moukaroi Etelä-Suomea, raiskasi maastoa ja vei ihmisiltä sähkön tuomat mukavuudet. Onneksi meidän ei tarvinnut pelätä, että yöllä teltta lähtisi lentoon tai tukikaaret taipuisivat ja vesi virtaisi sisään.

Ivalo-joen vaellukselle osallistui kaksi Westermarckin joukkuetta. Mika, Joel ja Tyko liikkuivat kanooteilla, Elias, minä ja koirat jalan. Olimme sopineet tapaamisen Kultalaan, Suomen kullankaivuun historian paalupaikalle. Ivalojoen vesi oli ennätyskorkealla ja hieman jännitimme poikien selviämistä vauhdikkaista koskista. Huoli oli turha, sillä Kultalassa pojat olivat perillä jo paljon ennen meitä ja pääsimme valmiin nuotion ääreen valmistamaan päivällistä. Teltan pystytys oli kilpailu koirien kanssa, kuka ensimmäisenä pääsee telttaan sisään. Yöpuulle mentäessä Eevi ja Fina pujottautuivat makuupussiini ja aluksi tuntui oikein mukavalta pitää lämpöpattereita jalkopäässä. Tosin ne olivat kuin kiviä makuupussin pohjalla, enkä pystynyt vaihtamaan asentoa lainkaan. Aamun tunteina Eevi vääntäytyi ulos pussista läähättäen, ja jatkoi uniaan teltan viileällä pohjalla.

Tällä vaelluksella emme huiputtaneet tuntureita, mutta Ivalojoen kosket ja törmät tarjosivat mahtavia näköaloja. Reitille osui myös useita joenylityksiä ja jouduimme taiteilemaan keppien avulla voimakkaasti virtaavissa vesissä. Kytkimme koirat ylityksen ajaksi siltä varalta että virta olisi niille liian voimakas. Eevi ylitti joet rohkeasti, vaikka muutaman kerran se humpsahti aivan uppeluksiin. Fina epäröi veteen menemistä, mutta pienen houkuttelun ja vetämisen avulla ylitykset onnistuivat mallikkaasti.

Kultalan talonvahdit

 
Piilopirtillä Eevi ja Fina juuttuivat päiväksi sohvalle, eivät pihaleikit, lenkit eivätkä uimiset saaneet niitä hievahtamaankaan. Pienet asiat tuntuivat suurilta, oma sänky oli upottavan pehmeä, sauna ja lämmin suihku ylellisyyttä ja ruokailu pöydän ääressä ihmeen helppoa ja siistiä.

Mökin muonavahvuus on koostunut enimmillään yhdeksästä ihmisestä ja kolmesta koirasta. Mika ja pojat viettivät täällä vaelluksen päätteeksi kolme päivää ja samaan aikaan saapui Risto Wernerin, Royn, Henrikin ja Ginan kanssa. Eilen valmistin poronkäristystä 2 kg ja perunamuusia ison kattilallisen.  Murenettakaan ei kattiloihin jäänyt, mutta uskon ettei kukaan jäänyt nälkäiseksi. Riston pojat ovat avustaneet ruokavarastojen täydentämisessä, eilen he virvelöivät lähes 4-kiloisen hauen ja tänään hieman pienemmän. Hillajängällä saatiin melko mukava kultainen saalis ja tänään poimin sangollisen mustikoita.

Juuri nyt on autuaan hiljaista, Riston joukkue on Rukalla ja koirat pötköttävät sohvalla. Ensimmäisen päivän Gina kimitti korvia riipovasti, se pomppi ja riehui Eevin ja Finan ympärillä kuin herhiläinen. Nyt se on rauhoittunut huomattuaan että lauma pysyy koossa ilman herkeämätöntä hösäämistä. Onneksi Vera ei ulottanut lonkeroitaan Lappiin, mutta eilen illalla emme enää saaneet ihailla myöhäistä aurinkoa. Tummat pilvet toivat ukkosen ja sateen, joka on rummuttanut kattoa koko päivän.