Lapin uutisia

Lapin paikallisradio on mukava uutiskanava, toimittaja jutustelee kuin tutulle ikään ja kertoilee maakunnan menoista ja uutisista. Sallassa on Junanperässäjuoksu, Savukoskella Karhunpeijaiset, Kemijärvellä Keskiyön soutu, Samperin Savotalla naisten leikkimielinen triathlon. Väliin tulee kuulutuksia kadonneista lemmikeistä, Tohmossa on karkumatkalle lähtenyt kaksi koirakaverusta. Muistan vieläkin katkerana, kun Kirkkonummella Finan katoamisuutista runsas vuosi sitten ei otettu paikallisradioon eikä poliisin ilmoitukseen.  Toissa päivänä uutiset eivät olleet pelkästään mukavia. Yöllä Räisälän tiellä, vain jokunen kilometri meiltä, poliisi oli saanut pysäytettyä auton lähes sadan kilometrin ajojahdin jälkeen. Ajaja saatiin kiinni, mutta kaksi matkustajaa lähti teille tietymättömille, jonnekin jängälle. Aamuyöllä oli 16-vuotias poika halunnut ärsyttää poliisia pärrytellen viritetyllä mopollaan poliisitalon pihalla. Karkuun lähtiessään oli käynyt nolosti, kun mopo oli alkanut keulimaan ja poika kaatunut poliisin syliin.  Samaisena yönä olivat karhut mellastaneet Savukosken ja Sallan rajalla ja tappaneet lähes 160 lammasta. Lampureita kohtasi laitumella kauhistuttava näky, auki revittyjä lampaita retkotti kaikkialla, minne katse kantoi. Nyt kiistellään siitä, saadaanko Savukoskelle karhunkaatolupa ja saako karhun kaataa laitumen lähettyvillä. Elämä toden totta näyttäytyy täällä toisenlaisesta vinkkelistä kuin Kehä III:n sisäpuolella.

Näiden uutisten säikäyttämänä mietin eilen, uskallanko lähteä metsään mustikoita poimimaan. Otin mukaan henkivartijoiksi Eevin ja Finan,. Kun sade alkoi vihmoa vaaran rinteellä, vahtikoirat koirat halusivat autoon istumaan. Metsässä unohdin kauhukertomukset ja nautin hiljaisuudesta ja metsän väreistä. Mättäät loistivat sinisenään mustikoista ja juolukoista, puolukat punersivat ja hento maaruska värjäsi rinteen kirjavaksi. Sinnittelin sateessa ja poimin sangon täyteen ja harmittelin, etten enää ehdi marjoja poimimaan.

Olisinpa täällä vielä puolukka-aikana

Finan turkki kiiltää kuin Garnierin tv-mainoksessa. Heitin Finan äsken suihkukaappiin, laitoin käsisuihkun täysille ja pusersin kättä lähimmästä pullosta pesuainetta sen turkkiin. Elias oli nähnyt Finan tulevan kompostin takaa ja pahaa aavistaen nuuhkaisin sen päätä. Hajushokin ansiosta Fina sai äkkinäisen turkin pesun. Eilen istuin sohvalla, rapsuttelin Finaa ja ihmettelin, miksi käteni olivat mustat.  Kokeilin Finan turkkia, ja löytyihän se syy. Fina  oli käynyt savusaunan alla ja hieronut turkkiinsa nokikerroksen. Taas kävimme suihkussa. Mikä ihme minun suloista tyttöäni vaivaa, kun se rakastaa likaa ja törkyä, haluaa parfymoida itsensä iljettäväksi haisuliksi?

Toissailtana olimme agilityharjoituksissa Kemijärven kennelkerhon uudella kentällä. Treenaamisen ohessa ihailin hulppeaa järvimaisemaa ja Fina nautti kahlaamisesta hiekkarannalla. Myös agilityharrastuksen suhteen täällä ollaan kovin erilaisessa asemassa kuin Etelä-Suomessa. Kilpailuihin on aina yli 100 km:n matka ja koko seuran aktiiviset agilityharrastajat ovat laskettavissa kahden käden sormin. Tässä ryhmässä oli kaksi kilpatasoista koirakkoa, mutta he eivät ole kisanneet yli vuoteen. Innostuksen lajiin täytyy olla todella suurta, jos taitojaan ei pääse testaamaan kisakentillä ja samalla näkemään muiden koirakkojen kisaamista.

Lähtölaskenta on meneillään ja auto on melkein pakattu. Huomenaamulla suuntaamme kohti Kuopiota, missä yövymme ja osallistumme sunnuntaina H-Pu:n kisoihin. Tämän illan nautimme satumaisesta maisemasta ja tallenamme muistiin kesän kauneutta.

Laiturilla klo 22.30