Paluumuuttajat

Paluu pääkaupunkiseudulle toi melkoisen vaihdoksen mökkiläisen kiireettömään päivärytmiin. Aamu-uinnit, koirien lenkittäminen vaaran laelle, marjojen poiminta ja savusaunan lämmitys on nyt tallennettu kesämuistojen arkistoon.

Tammitiellä meitä odotti karrelle palanut piha, ruskeana törröttävät koristekasvit ja kellastuneet marjapensaat. Tämä oli ensimmäinen kesä kun emme saaneet kerättyä marjan marjaa. Liekö asialla olleet rastaat vai paahtava aurinko, mutta lupaavista raakiletertuista ei ollut mitään jäljellä. Sisällä talossa ihmettelimme valkoisia läikkiä lattialla, pöydillä, huonekaluilla. Niiden aiheuttajat, kaksi kottaraista löytyivät alakerrasta kuolleina. Ennen matkansa päättymistä ne olivat hädissään törmäilleet ikkunoihin, ruiskauttaneet ulosteitaan ympäriinsä ja lopulta kai nääntyneet nälkään ja janoon.

Hiljalleen kaikki on saatu taas kuntoon, sisätilat siivottu, Lapin retkillä rähjäytyneet vaatteet pesty ja lintujen jätökset hinkattu irti. Pihan kasvit ovat juoneet ahnaasti taivaalta tulevaa vettä ja toipuvat hiljalleen. Omenat ovat punertuneet ja paisuneet syötäviksi. Piirakkataikina saa nyt täytteekseen mustikoiden sijasta omenalohkoja. Omenasoseen valmistus on työlistalla ja ensi viikolla teemme retken Mr. Fruitin tiloihin Kilossa,  tilauksessa omenatuoremehua.

Piilopirtin pihapiiristä oli ihan mukavaa palata ihmisvilinään, surffailla liikenteessä ja tungeksia kaupoissa. Räisälän kyläkauppa lopetti toimintansa heinäkuussa ja havaitsimme että hyvin pärjää pienelläkin ruokavarastolla. Impulssiostoksiakaan ei tule tehtyä, ei synny tarpeita kun ei näe tarjolla olevia tavaroita.

Myös liikuntaharrastus on palannut city-muottiin. Patikoinnin sijasta surffailen kuntosalin, tanssisalin ja agilitykentän välillä. Kuluneen viikon liikuntakiintiö on täyttynyt; zumbaa, poweria, steppiä ja agilitytreenejä. Viikonloppuna kisaamme Purinalla kahtena päivänä yhteensä 4 kisassa. Kahdet kisat olemme jo käyneet ja tuloksena oli ilahduttava puhdas rata eli 0.

Pari viikkoa sitten Eevin sisko Minttu kävi tarkastuksessa ja ilahduin kovasti kasvatin näkemisestä. Ikä on jo harmaannuttanut Mintun kuonoa, mutta katse oli vireä ja jalat samanlaiset vieterit kuin Eevillä. Siskokset saivat tutustua toisiinsa pihalla hihnan päässä, mutta suurta sisarusrakkautta ei kyllä ollut ilmassa.

 

Rapuja syötiin koko perheen voimalla viikko sitten.

Pyry pohti ilmiötä ja kysyi: "Onko rapujuhlat samanlainen perintö kuin joulu".