Ahmatti

Kesä ja syksy vääntävät kättä, ja eilen jo näytti siltä että syksy vie voiton. Vielä maanantaina kesä näytti olevan vahvoilla, aurinko ja parinkymmenen asteen lämpötila pakotti kuorimaan vaatekerroksia keveämmäksi. Punkkivaara ei vielä ole ohi, sillä pari päivää sitten poistin Eeviltä melkoisen mötikän kaulasta ja eilen Finalta pienemmän otsasta. Vaikka kesän lämpö tuntuu mukavalta, toivon viilenevän sään jähmettävän Hannusmetsän käärmeet, jotta uskaltaisimme käyttää taas suosikkipolkuamme. Aamulenkeillä kuljen taas ylimääräinen muovipussi taskussa, sillä kuivasta kesästä huolimatta karvarouskut, haperot ja tatit työntävät lakkinsa esiin sammalikoissa. Silmä kovana etsin myös ensimmäisiä suppilovahveroita.

Omenasadon säilöntä on kiihkeimmillään. Olemme kiikuttaneet laatikoittain omenia Mr Fruitin tuoremehupuristamolle ja nyt epäilemme, jaksammeko talven aikana juoda kaiken omenamehun. Se on kyllä tänä vuonna erityisen maukasta, ja on taatusti luomua, mutta joku päivä voi tulla ikävä Tropicana-juicea.

Viime viikolla liityin Finan kanssa seuramme toko-ryhmään ja innostuin taas lajista kovasti. Finalla oli vanhat opit muistissa ja uudet asiat se oppi kertaheitolla. Suurempi työ on saada minut oppimaan käskyt ja ohjeet, mutta eiköhän yhteistyömme kehity kun harjoittelemme ahkerasti. Sain paljon aktivointi-ideoita, joista uskoisin olevan hyötyä myös agilitykentällä. Nyt muuten tiedän, miksi Eevi ei agilityskisoissa kestänyt odottaa lähtöpaikalla. Tuima tuijotukseni stressasi sitä niin paljon, että sen oli pakko ponkaista radalle.

Eräänä iltana katselin Victoria Stillwellin Koiran käytöskoulu -ohjelmaa, missä selvitettiin perheen viiden mopsin käytösongelmia. Kuten useimmiten, ongelma on siellä ihmisten puolella ja niin tässäkin perheessä. Koirat tappelivat, riitelivät ruoasta, purivat omistajia, jotka puolestaan riitelivät hoitokäytännöistä. Siksi koirien ruokailu oli mahdoton näytelmä, muutama sai ruokansa keittiössä ja yksi jopa häkissä autotallissa. Olen kyllä kuullut, että usean koiran perheessä ruokailu saattaa aiheuttaa kähinöitä ja siksi ruoka tarjoillaan eri aikoihin tai ainakin keittiön eri nurkissa. Meillä ei tähän päivään asti ole ruoasta riidelty. Fina on nopea ja rohkea ja napsii myös Eevin nenän edestä makupalat. Toisaalta Eevi on ahmatti ja kun oma ruokakuppi on puhtaaksi nuoltu, se siirtyy Finan kupille. Yritän hoikistaa Eeviä ja lihottaa Finaa, mutta huonolla menestyksellä. Eevi syö puolitoista annosta ja saa kaksinkertaisen annoksen Nutrolinia, oman Senior-öljyn lisäksi.

Näin se menee