Miten sama aika tuntuu joskus niin eri pituiselta? Viikon seitsemän päivää vilahtavat usein ohi niin nopeasti, että ihmettelee miten taas on maanantai. Mennyt viikko kuului taas sellaisiin aikaihmeisiin, että täytyy vain päivitellä miten paljon seitsemän päivän aikana on ehtinyt tapahtua. Tasan viikko sitten Tammitie 1:een marssi neljä rivakkaa rakennusmiestä. Viiden päivän kuluttua talon etusivu oli maalattu, räystäät käsitelty panssarimaalilla, osa ikkunakarmeista uusittu ja maalattu sekä takapihan kivetys ja portaat korjattu. Me lähdimme pois remontin jaloista ja matkasimme Tampereen Rosendahliin viettämään sporttista viikonloppua. Elias harrasti tennistä niin livenä kuin tv-ruudun kautta ja minä koirien kanssa agilityä Teivon raviradalla. Agirotu oli taas koonnut satapäin lajin harrastajia kokoon. Raviradan nurmikentän neljällä agilityradalla pyöri non stoppina kisoja, kuulutus pauhasi ja koirat haukkuivat. Helle kärvensi nurmikentän, punasi ihon ja sai silmät kirvelemään hikinoroista. Olisiko ollut helteen syytä, kun Finan ja minun yhteistyö ei sujunut parhaalla tavalla, saimme hyllytyksen lähes kaikilta radoilta. Joukkueviestissä tuli sentään hyvitystä, kun Finan jälkeläinen Heka teki 0-radan ja alokasjoukkue sijoittui kolmanneksi. Mieltä lämmitti nähdä omien kasvattien kisaavan eri joukkueissa, Eevi, Iitu, Fina ja Heka. Poika oli kunnostautunut myös edellisenä päivänä näyttelyssä, saanut Erin ja sijoittunut 3.:ksi. Iloinen yllätys oli, kun Sagan omistajat Annariina ja Klas ilmestyivät paikalle ja kertoivat mukavia kuulumisia jälkeläisen edesottamuksista.
Maanantaina vietimme Riston ja Mikan perheiden kanssa kesäiltaa pihalla grilliruokaa nauttien. Grillin käynnistyksessä oli ollut erinäisiä mutkia, koko aamupäivä meni uusia asennuksia tehden. Ruoka saatiin kuitenkin kypsennettyä, se oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Finan agilityhyppytelineet ja pujottelukepit innostivat pojat kehittelemään ihmisagilityä. Kilpailuviettiä näytti olevan myös isoissa pojissa, ja henkeä pidätellen seurasimme heidän uhkarohkeita loikkiaan nurmella.Taisi jokin yhteentörmäyskin sattua, sillä loppu illasta joku pienemmistä pojista makasi nurmella ja tuhersi itkua.
Kotiin lähdön aikaan Henrik ehdotti, että Salonen saisi tulla heille ja Gina jäisi meille. Salonen on Eevin uusi lempinimi. Kun Eeviä kutsutaan usein tankiksi, nimi muuntui Saloseksi juoksija tankki-Salosen mukaan. Eevi lähti innokkaana mukaan, mutta Gina makaili aluksi hämillään eteisessä ja tunsi ehkä tulleensa hylätyksi. Alakuloa ei kestänyt kauaa ja nyt äiti ja tytär kulkevat yhdessä niin ulkona kuin sisällä. Gina on kehittynyt upeasti, eikä pentuajan kujeita tarvitse enää varoa.
Tänään sain palsamia Agirodun hyllyputkelle. Hau Openin virallisissa 3-luokan kisoissa teimme Finan kanssa 0-radan ja sijoituimme viidensiksi. Ehkä uusi lupaava alku on edessä (miettii toiveikas optimisti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti