Harmaata, sumuista, sateista. Luomet ovat raskaat, silmät vuotavat ja nenä kaipaa Nasonexiä. Ei, en ole tulossa kipeäksi, poden vain kaamosta, en virkoa uuteen päivään, vaikka pitkä yöuni on takana. Kirkasvalolamppu on ollut keittiön pöydällä jo pari viikkoa, mutta sen valo ei tunnu auttavan, se vain häikäisee. Positiivari ajattelisi, että onpa ihanaa, kun villakoirat eivät näy nurkissa, illalla saa sytyttää kynttilöitä ja käpertyä sohvalle koirien kanssa katsomaan telkkua, vaikkapa Koirakuiskaajaa. Kaamoksen päihittäjä on myös joulukaktus, joka aukaisee kauniit valkoiset kukkansa juuri pimeimpään aikaan. Se on syntymäpäivälahja vuosien takaa, mutta kukinnan jälkeen unohdan sen alakerran ikkunalle. Laiminlyönnistä huolimatta se puskee vuodesta vuoteen jokaikisen lehden pään täyteen nuppuja.
Positiivista on sekin, että kohtuullisen lämmin sää sallii ulkoilun ilman monenkertaista vaatekertaa, ja jopa suppilovahverot antavat toista satoa. Agilityn ulkotreenit ovat tosin päättyneet, mutta tokoa on voinut vielä treenata ulkosalla. Viime perjantaina ehdimme saada ohjausta oikein reilusti, kun ryhmässä oli vain kaksi osallistujaa. Fina on edistynyt tokouralla, se pysyy paikoillaan hienosti, seuraa ja pysähtyy napakasti. Nyt agilitykenttä ei enää kovin paljon sekoita sitä, mutta viime kerralla se taas teki omia päätelmiä. Harjoittelimme kiertämistä merkkitötteröiden ympäri ja ensimmäinen kierros sujui kohtalaisesti. Toisella yrityksellä se irtosi viereltäni ja lähti vauhdikkaasti pujottelemaan tötteröiden ohi agilitytyyliin. Näin tämä homma tehdään, se tuntui päättelevän. Myös maanantain hallitreeneissä se teki omia päätelmiä. Finalla on hankala tapa mennä ohjauskeskustelun aikana hyppimään kouluttajan ympärille, ja siksi Seppo Savikko kiipesi A-esteen harjalle seuraamaan suoritustamme. Kun taas oli palautekeskustelun aika, Fina kiipesi A:lle moikkaamaan Seppoa.
Alapihan nurmikko on raiskattu telaketjuilla multavelliksi. Kun lämmönkeruuputket piti upottaa kaivoihin, ilmeni että toinen niistä oli tukossa. Jo toisen kerran valtava porauskone jyristeli pihalle, ja tukkeutuneen kaivon poraus aloitettiin uudelleen. Kaivo saatiin auki, ja nyt alapihalla törröttää kummastakin kaivosta kaksi mustaa letkun päätä valmiina seuraavaa asennusvaihetta varten. Olemme toimittajan kanssa sopineet, että lopullinen maalämpöjärjestelmän kytkeminen suoritetaan vasta ensi vuoden alkuviikoilla, koska silloin pitäisi astua astua voimaan “Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain muuttamisesta”. Toivottavasti talven kylmät eivät saavu kovin aikaisin, ja että öljysäiliön öljy riittää tammikuuhun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti