Eilisaamusta lähtien alakerran eteisen ovi on käynyt tiuhaan. Aamuvarhain saapui putkimies apureineen ja touhusi tunnin verran pannuhuoneessa. Kaverukset irrottivat öljypoltinkattilan ja kantoivat sen autoonsa. Hyväkuntoisella kattilalla on kierrätysarvoa, se pääsee lämmittämään jotain toista taloa. Seuraavaksi alapihalle ajoi Seneran huoltoauto, jonka sisuksista tuotiin sisään maalämpölaitteisto. Nyt, toisen päivän iltana, laitteet ovat jo asennettuina paikoillaan, mutta vasta huomenna sähkömiehen avulla saadaan uusi lämmitysjärjestelmä käynnistettyä. Pitäisi varmaan laittaa shampanjapullo jääkaappiin ja poksauttaa se auki, kun käynnistysnappia painetaan ensimmäisen kerran.
Asennusvaiheessa ei talossa tietenkään ole lämmitystä, ei siis myöskään lämmintä vettä. Onneksi pakkanen lauhtui eikä sisällä tunnu laisinkaan viileältä. Senera lainasi tosin sähköpattereita käyttöön, mutta yöllä minulla on ihan elävät lämpöpatterit sängyssä, Eevi ja Fina. Aamulla kävin Zumban jälkeen nauttimassa lämpöisestä suihkusta ja saunassa Elixian tiloissa.
Talvisään vaihdellessa nuoskasta pakkaseen on lumi saanut kevyen hankikuorrutuksen. Se kannattaa Finaa melko hyvin, mutta Eevi humpsahtelee syvään lumeen joka kolmannella askeleella. Keppejä on turha etsiä, joskus koirat kuitenkin silmäilevät pystypuita aivan kuin haikaillen keppileikin perään. Jokaisella metsälenkillä Fina juoksee saman kuusen alustalle, nuuskuttaa hetken ja alkaa sitten viskoa lunta etukäpälillään. Aarre, kuusenkäpy, löytyy pian kinoksen alta. Fina juoksee voitonriemuisena kertomaan kävystä ja näyttää aivan kuin sillä olisi sikari suupielessä. Onkohan Fina löytänyt oravan talvisäilön. Muuten koirien liikunta jää lumisessa metsässä vain peräkkäin jolkotteluksi, polulta kun ei auta poiketa. Olen hiki niskassa yrittänyt tallata hieman laajempaa polkureittiä, mutta ei kunnon polkua muodostu vain parin ihmisen ja koiran jalanjäljistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti