Gina kisaradalla

Ginan virallinen kisaura on nyt korkattu, ja kaksi kilpailua on jo takana. Vaikka kisakokemusta on rutkasti, ensimmäinen kisa alokkaan kanssa oli hurjan jännittävä. Ginaa jännitti myös, kun piti selvitä reissusta ihan yksin ilman äiti-Finan tukea. Jo matkata kasvattajan autolla Hyvinkäälle oli niin stressaava, että pahoinvointi yllätti. Kisahallin melske, kisakavereiden haukut, tuomarin vihellykset ja kaiuttimien pauhu sai ensikertalaisen laittamaan tassut tanaan jo ovella. Gina kuitenkin asettui lähtöviivalle hienosti odottamaan lähtölupaa. Pari ensimmäistä hyppyä sujuivat lennokkaasti, mutta kun piti sujahtaa mustaan mutkapussiin, epäusko valtasi kisakaverin. Kun vielä ohjaaja seisoi suuaukon edessä, ei Ginan mielestä putkeen voinut kerta kaikkiaan mennä. Ei, vaikka ohjaaja kuinka maanitteli. Hylkäyshän siitä tuli, mutta onneksi saatiin rata suorittaa loppuun harjoituksenomaisesti. Se sujuikin putkiongelman jälkeen virheettömästi ja suoritus antoi jo lupauksen tulevasta. Toinen rata kisattiin viime lauantaina, eikä siinä enää putket kiusanneet. Puhdas eli 0-rata oli aivan hilkulla, vain ohjaajan huolimaton linjaus veti Ginan hieman ohi estelinjan ja siitä kirjattiin viisi virhepistettä. Kerrassaan lupaavaa yhteistyötä, ja nyt tutkiskelen jo innokkaana ykkösluokkien tulevien kisojen aikatauluja.

Samaisena lauantaina Fina osallistui 3-luokan kisaan, mutta keskeytin suorituksen puomikontaktilta loikkauksen vuoksi. Olisi ehkä kannattanut jatkaa, sillä olisimme voineet voittaa kisan virheestä huolimatta. Kisasta nimittäin ei tullut yhtään tulosta. Ei me kisaajat nyt noin huonoja olleet, kyllä tuomarin ratasuunnitelmassa olisi ollut harkinnan paikka. Nyt Finalla on pakollinen kisatauko, sillä se aloitti juoksut viikonloppuna. Saamme kuitenkin treenata ainakin joissain halleissa, kun Finalle puetaan pöksyt jalkaan.

Pitkä ja sitkeä flunssa on haitannut omaa liikuntaa, mutta nyt tuntuisi kuiva yskä hellittävän. Eilen osallistuin seuran järjestämään juoksutekniikkakouluun ja se oli samalla hyvä kuntotesti. Jos olisin tiennyt, miten rankka harjoitus se oli, en ehkä olisi uskaltautunut mukaan. Jälkeenpäin oli mahdottoman hyvä mieli, aivan kuin olisin tehnyt urotyön itselleni. Teimme lähtöspurtteja makuulta tai istuma-asennosta nousten, spurttasimme sivujuoksua eri suuntiin, pujottelimme vauhtia kiihdyttäen ja teimme punnerruksia juoksun välillä. Melkoiset sulkeiset.  En hengästynyt kovinkaan pahasti, jalat toimivat ikään nähden hyvin eivätkä menneet maitohapoille, siis positiivisen mielialan tuottavat sulkeiset.

Kisareissulla tuli tehtyä hankintoja eli ostin Finalle uuden manttelin. Se on huovutettua villaa, erinomaisen hyvin muotoiltu ja joustava. Villaan ei lumi tartu kovin pahasti ja villa kuivuu nopeasti. Merkittävä  parannus fleecemantteliin, joka kerää lunta vatsakappaleen alle ja kastuu märäksi lenkin aikana. Eeville on jo luvattu uusi villamantteli.