 |
| Toipilas |
Kun palasimme äsken hiihtolenkiltä, Fina tuli ovella vastaan häntä viuhuen ja kenkä suussa. Eihän siinä yleensä mitään tavatonta olisi, mutta tänään se oli merkki siitä, että Finan elämä alkaa taas olla mallillaan. Perjantaina Fina ei katsonutkaan kenkiin, ei syönyt, ei hyppinyt, se vain tärisi ja seisoi kumarassa. Edellisenä iltana olimme olleet treeneissä, eikä Fina ollut osoittanut minkäänlaisia sairausoireita, päinvastoin se oli ollut innokas ja vauhdikas tuttuun tyyliin. Perjantaiaamuna se ei kuitenkaan ollut halukas lähtemään treeneihin, mutta arvelin sen vain oikuttelevan kovan pakkasen vuoksi. Sporttikoirahallilla totesin, että nyt eivät asiat ole kohdallaan, vaan Fina on kovasti sairas. Kotona Elias tutki sen: kuumetta 39,7, vatsa hieman aristava, mutta ei mitään selvää löydöstä. Hän arveli kuitenkin, että Finalla saattaisi olla kohtutulehdus, koska kiimasta oli vain kolme viikkoa. Fina sai antibioottipistoksen, jonka vaikutuksesta se hieman piristyi. Iltapäivällä se oli kuitenkin niin huonokuntoinen, että lähdimme viemään sitä Yliopistolliseen eläinsairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Päivystävä eläinlääkäri totesi, että kuume oli laskenut, veriarvot olivat normaalit, mutta näki ultrassa kohdunsarvissa olevan ylimääräistä nestettä. Hän teki saman diagnoosin kuin Elias, mutta arveli ettei leikkauksella ollut kiirettä, kun koira tuntui muuten hyväkuntoiselta.
Staffin korkea kivunsietokyky ja reippaus on jopa vaaraksi, sillä se saattaa johdatella eläinlääkäriä harhaan. Eläinsairaalassa se hyppäsi eläinlääkärin syliin, nuoli häntä ja kinusi kiitospalaa ultrauksen jälkeen eli käyttäytyi kuin terve eläin. Mutta kun omistaja tietää, miten eläväinen ja vilkas koira olisi terveenä, hälytyskellot alkavat soida. Siksi Elias näki parhaaksi leikata Finan kotona, ja niin aloimme illansuussa valmistella sitä leikkauskuntoon. Vastoin olettamuksia alkavasta kohtutulehduksesta, Finalla olikin pitkälle kehittynyt märkäkohtu. Normaalisti lyijykynän paksuiset kohdunsarvet olivat nyt parin sentin paksuisia makkaroita täynnä märkää. Jos leikkausta olisi siirretty vaikka seuraavaan päivään, selviytymisriski olisi suurentunut huomattavasti. Nyt leikkaus sujui ongelmitta, ja parin tunnin kuluttua Fina oli jo jalkeilla. Tietty sillä oli kipulääkityksestä huolimatta paha olla, mutta yöllä se jo yritti hypätä viereeni nukkumaan. Aamulla tehtiin pihalla jo pieni kävelykierros. Suurimman osan päivästä se kuitenkin nukkui, eikä suostunut syömään kuin houkutellen. Puolikas nakkimakkara ja pari lipaisua vettä oli päivän annos. Illalla käveltiin jo pieni rauhallinen lenkki, mikä selvästi piristi potilasta. Niinhän ihmispotilaatkin patistetaan liikkeelle nopeasti leikkauksen jälkeen. Kun tänään Finalla oli jo vanhat kujeet, kenkä suussa ja häntä viuhuen, totesimme toipumisen edistyneen hienosti.
Leikkaus laittaa Finan kuuden viikon sairauslomalle, ja tietty kevään agilitykilpailuohjelma menee uusiksi. Gina on tervehtynyt kennelyskästä ja pääsee nyt treeneihin äitinsä sijalle. Käymme myös joissakin lähiseudun kisoissa, kunhan estevarmuutta saadaan lisättyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti