Vain hetken Hedy ihmetteli
kavereiden häviämistä, mutta sitten kiinnostus suuntautui jo isojen koirien
tekemisiin ja ihmisten touhuihin. Ne olivat
tällä kertaa poikkeuksellisia, sillä eteiseen kannettiin kasseja ja matkalaukku,
joihin heiteltiin vaatetta, kenkiä, lukemisia ja tietotekniikan vaatimaa
johto/laturi-varustusta. Maanantai-iltana ajoimme Pasilan uudelle
autojuna-asemalle, jätimme auton kuljetettavaksi ja kävelimme odottelemaan
Rovaniemen junan saapumista. Makuuhytissä levittelin lattialle Hedyn
makuupatjan, leluja ja imeytysalustoja. Eevi ja Fina muistavat matkakuviot ja hyppäsivät
oitis alapetille. Fina kyllä myöhemmin nostettiin yläpetiin Eliaksen
unikaveriksi. Hedy asettautui hytissä aloilleen aivan kuin matkustaminen ei olisi
sen kummempaa kuin kotiolot.
Rovaniemeltä oli vielä 130 km:n automatka Räisälään, mutta sitä ennen piti ruokavarastot täydentää
Kemijärvellä. Tuntui hyvältä kun vihdoin saimme purkautua autosta Piilopirtin
pihalla. Ruoho oli kasvanut melkein metrin korkuiseksi ja viime kesästä koivut ovat
kasvaneet niin että ne peittävät jo osan järvinäkymää. Eevi ja Fina tutkivat heti tutut paikat ja
Hedy yritti pikkujaloillaan pysyä perässä. Lähes arktinen sää tervehti meitä, seuraavan aamu
mittari näytti vain 6 astetta. Jotain hyvää sentään säässä nähtiin, kun pilvet
pitivät sateen sisässään. Päivä päivältä sää on lämmennyt ja tänään olemme jo
grillanneet kesäkeittiössä ja saaneet ihailla auringonlaskua Kemijärven taakse.
Hedy on sopeutunut mökkioloihin uskomattoman
hyvin, se vipeltää pihalla niin että ruohossa erottuu vain musta hännän pää. Kun
mökin ovi on auki, se juoksee oma-aloitteisesti ulos ja sisään. Olemme myös tehneet
pieniä kävelylenkkejä ympäristöön, ja ihmetystä
herättää miten pieni staffityttö jo seuraa laumaa. Kun yritän ottaa sen syliin,
ettei lenkki kävisi liian rankaksi, se pyristelee itsensä vapaaksi. Mallioppiminen on vahvaa, se etsii isojen
koirien tapaan keppejä, käpyjä mutta myös poron pipanoita. Päivät ovat rytmittäneet
ulkoleikkien, syömisen ja nukkumisen mukaan. Erityisesti arvostan sen hyviä unen lahjoja yöllä,
kun iltakymmenestä jaksetaan nukkua noin kello seitsemään.
 | |
| Kyllä minäkin sitten kun kasvan isoksi ja vahvaksi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti