lauantaina, elokuuta 04, 2012

Eroahdistusta ja onnea

Hedy
Urho


Ismo

Milli

Fina ja Into

Kun aamuseitsemältä yrittää vetää peittoa korville vaimentamaan pentujen riipovaa kiljuntaa, manailee hetken pentujen hoidon rankkuutta. Manailu kaikkoaa kuitenkin, kun pentuhuoneen ovella näkee viiden viikarin ilon emännän ilmaantuessa näkyviin. Ruokakuppi on vietävä nopeasti tarjolle ja niin pennut pysyvät hetken paikoillaan. Pentuhuone muistuttaa yön jäljiltä sikolättiä. Pentujen kasvatus kotioloissa ei toden totta ole nirppanokkien eikä hienohelmojen työtä. Pissapaperit ovat vuotavan märkiä, kakkaläjät tallottuja ja osa leluista sekaisin siinä sotkussa. Runsaan tunnin siivouksen ja järjestelyjen jälkeen paikat ovat taas kunnossa, pennut kylläisiä ja leikit vauhdikkaita. 

Kun Gina lähti kotiin viime viikolla, odotin jännittyneenä miten Fina suhtautuisi pentuihin. Aluksi se oli hyvin varautunut, mutta päivä päivältä se antautui leikkimään pienten kanssa. Nyt meillä leikitään aivan villinä, Fina makaa välillä selällään ja pennut peuhaavat sen päällä ja ympärillä. Jos leikit käyvät liian villeiksi, se komentaa pentuja, kuten aikuisen koiran pitääkin. Pennut vastaavasti ymmärtävät Finan viestit, eivätkä säiky kovaäänistä komentelua. Eevi sen sijaan pitää arvokkaan etäisyyden villikkoihin. Sen komentelu on kovaäänistä, mutta ei onneksi vaaraksi pienille. Pari kertaa olen jo huomannut, että Eevi heiluttaa häntää ja nuuskii pentuja.

Eron aika on käsillä ja olen toisaalta haikea, mutta myös onnellinen pentujen puolesta. Into lähti jo eilen kotiinsa ja oli mukava kuulla, että kotimatka oli sujunut hyvin eikä se ollut kummemmin arastellut uutta kotiaan. Työpöydällä odottavat Urhon, Ismon ja Millin kassit ja sunnuntai-iltana meillä taitaa olla melko hiljaista. Odotan myös kovasti, että saan keskittyä Hedyyn ja aloittaa sen kanssa jo kotikasvatuksen alkeet.

Lähes neljän kuukauden projekti on siis lähes päätöksessä ja se saa arvosanaksi kiitettävän. Jokainen pentue on tuntunut ainutlaatuiselta, ja kasvateista on kasvanut upeita yksilöitä. Silti tuntuu, että tämä oli erityisen hieno pentue ja toivon, että pikkuiset kasvavat hyväluontoisiksi ja komeiksi rotunsa edustajiksi. Kaiken kukkuraksi olen pentujen kautta päässyt tutustumaan uusiin mukaviin ihmisiin, jotka toivottavasti jatkavat Greenline-staffien perinnettä.




1 kommentti:

Marika kirjoitti...

Se on hassu katsoa näitä kuvia kun näyttävät ihan meidän Väinöltä, kun hän oli pieni. Mun blogissa näkyy pentukuvatkin. Väinössä on siis ranskanbulldoggia ja jackrusselinterrieriä sekaisin. Moni luulee staffiksi :D