Reissustaffit

Lapin kesäloman perinteeseemme on kuulunut heinäkuussa joko pidempi tai lyhyempi tunturivaellus rinkka selässä ja teltta yömajana. Eevi ja Fina ovat kiertäneet kanssamme niin Suomen, Norjan kuin Ruotsin Lapin tunturit.  Tänä kesänä perinteille tuli katko useasta syystä.  Pääsimme Räisälään lomanviettoon vasta elokuun alussa, sillä kesä-heinäkuu meni Ginan pentuja hoivatessa. Kun laumassa on nyt yksi ikääntynyt koira, yksi pentu ja kaksi seniori-ihmistä, ei rinkka-telttavaellus ainakaan tänä kesänä enää tullut kysymykseen.  Nyt vaellettaisiin kumipyörät alla. Koska Sevettijärven-Näätämön suunnalla ei ole tuntureita, on se kolkka jäänyt katsastamatta, ja sinne suunnattiin nyt auton nokka.

Hieman minua askarrutti Hedyn jaksaminen automatkalla ja sopeutuminen uusiin yöpymispaikkoihin, mutta turhaa huolehdin, se oli innolla kaikessa mukana. Pidimme useasti taukoja ja valitsimme sellaisia paikkoja, missä koirat pääsivät juoksentelemaan vapaasti. Niinpä ne saivat kahlata mm. Inarinjärvessä, Kirakkajärvessä, ja Tenojoella. Kirkenesissä kapusimme vuonoa reunustavalle vuorelle ja räpsimme ihania maisemakuvia. Lounaat nautimme luonnon helmassa mitä kauneimmilla paikoilla auringon helliessä. Yöpymispaikat vaihtelivat hotellista tunturimajaan ja joka ilta Hedy asettautui omalle viltilleen nukkumaan kuin se olisi ollut kotonaan. Eevi ja Fina pitivät selviönä, että hotellissa nukutaan sängyssä ja kun molemmat halusivat nukkua minun kyljessäni, oli hieman ahdasta. Hedyä varten laitoin lattialle imeytymisalustan ja käärin matot syrjään, eikä hotellin tekstiileille tullut vahinkoja.

Inarijärven rantakivikolla

Lounastauko Kirakkajärvellä

Iltakävely Varanginvuonolla

Tankajoen rantamilla

Neljän päivän reissun jälkeen tuntui taas hyvältä päästä takaisin mökille ja normaaliin päivärytmiin. Eilen Eevi kuitenkin aiheutti meille huolta, sillä se oli kummallisen väsynyt eikä halunnut edes lähteä aamulenkille. Puolittain raahasimme sen ulos, mutta portin paikkeilla se veti pään kaulapannan läpi ja juoksi takaisin kuistille. Lähes koko päivän se makaili sängyssä ja tuli ulos vain pakolla. Illalla se jo suostui suuren houkuttelun jälkeen kävelemään lyhyen lenkin. Mikään paikka ei näyttänyt kipuilevan, ruoka maistui ja käytös oli muuten normaali. Tänä aamuna meillä oli taas entinen Eevi, se joka haukkuu ja hösöttää kun pienikin merkki lenkille lähdöstä on ilmassa. Se leikki Hedyn kanssa ja kimitti laiturilla, kun menimme uimaan. Joskus jopa ärsyttävä haukku kuulosti nyt melkein musiikilta. Eevin outo käytös taisi johtua vain matkaväsymyksestä ja stressistä, vaikka se käyttäytyi matkalla ihan normaalisti. Vanha koira ei enää joustavasti sopeudu muutoksiin, vaan se haluaa että elämä on tasaista ja rutiinit ovat kohdallaan.