maanantaina, lokakuuta 08, 2012

Ekat treenit


 Gina käväisi viikolla yökylässä ja läkähdytti niin koiralauman kuin isäntäväen. Tuntui kuin se olisi yrittänyt nauttia jokaisesta sekunnista tietäen että kohta taas joutuu kotiin ilman koirakavereita. Sen leikit Hedyn kanssa olivat huimasti villimmät kuin Finan ja kyllä Hedystäkin löytyi aivan uusi vaihde. Pihalla juostiin kahdeksikkoa, sisällä peuhattiin matot rutulle ja sängynpeitot kasaan. Välillä heittäydyttiin sammakkoasentoon huilaamaan, mutta hiljaisuutta ei kauaa kestänyt. Ulkoilu neljän kanssa oli hurjaa riekkumista, jopa Eevi villiintyi nuorten menosta. Jos metsässä olisi samaan aikaan liikkunut muita ihmisiä, he olisivat varmaan paenneet räyhäysäänet kuultuaan. Kesken yöunienkin piti yrittää leikkiä, mutta silloin annoin tiukan komennon asettua takaisin petiin unille. Kun Gina palasi kotiin, ihmiset hengähtivät helpotuksesta ja Hedy otti takaisin väliin jääneet päiväunet.

Muutaman kerran olen osunut paikalle, kun Eevi on esittänyt Hedylle varovaisen leikkiin kutsun. Leikistä ei kuitenkaan tule mitään, jos Fina huomaa aikeet. Se menee väliin ja kertoo, että Hedy on vain sen leikkikaveri. Kolmas pyörä ei mahdu leikkiin niin ihmislasten kuin koiralastenkaan parissa. Lauantaina näin taas pihalla, miten Eevi aloitteli leikkiä Hedyn kanssa ja telkesin heti Finan sisään. Hieman kömpelösti vanhuksen tassu nousi ja etuosa taipui maahan, mutta elkeet olivat selkeät. Ehdin nipin napin hakemaan kameran ja ikuistamaan leikin loppuvaiheita. Viikon päästä Eevi täyttää 13 ja tiedän, että vanhan koiran leikkituokiot ovat jo harvassa.

Hedy on aloittanut jo agilitytreenit pentukaverinsa cockeri Enyan kanssa. Tuttavani cockeri sai pennut pari viikkoa myöhemmin kuin Gina ja heti kun ikää oli tarpeeksi, pennut saivat tutustua toisiinsa. Treeneissä harjoiteltiin lelun tai namin perään juoksemista maassa olevien puomien yli. Toinen harjoitus oli suoran putken läpi juokseminen ja kolmas hyppyesteen kiertäminen. Tällaiset harjoitukset ovat pennulle hyödyllisiä keskittymisen opetteluun, vaikkei aikoisikaan ryhtyä harrastamaan agilityä. Lopuksi sitten sekä aikuiset koirat että pennut pääsivät irrottelemaan kentän viereisellä alueella ja sitä voisi sanoa sosiaalistumisoppitunniksi. Evan neljä aikuista cockeria, Enya-pentu, Gina ja Hedy kirmasivat kaikessa sovussa ja käyttäytyivät mallikkaasti. Tässä linkkejä Hedyn treeneihin.



Sunnuntaina sain iloisia uutisia Tuuloksen näyttelykehän ääreltä. Finan poika Heka (of Greenline Heartbreaker)palkittiin rotunsa parhaana ja pääsi mittelemään jopa näyttelyn parhaan koiran paikasta. Se palkinto meni kuitenkin bullterrierille. Hurjasti onnea Heka ja perhe!


2 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Nää teidän staffit ovat niin suloisia! Pari kertaa olenkin nähnyt teidät Hannus-metsässä, kun koulun kanssa on ollut suunnistusta siellä :)

Irmeli Westermarck kirjoitti...

Hei Noora! Kiva kun tykkäät meidän staffeista. Olen aina vähän varuillani, kun en tiedä miten koiriin suhtaudutaan. Ne kun ovat niin innokkaita tervehtimään, että joku voi pelästyä. Kun seuraavan kerran nähdään, moikkaa niin jutellaan enemmän.