 | |
| Kuvia Lohjan kisoista |
-Irmeli se vain jaksaa, sanoi
eräs vuosia tuntemani agilityharrastaja, kun Lohjan kisoissa ylitin Finan
kanssa maaliviivan.
- Miksi en jaksaisi, vai
näyttääkö jotenkin vaivaiselta, esitin vastakysymyksen. - Juoksen niin kauan
kuin jalka nousee ja järki kulkee, jatkoin.
Parin viime viikon aikana agility
eli aksa on tosin näytellyt pääosaa tekemisissäni, kymmenen päivän aikana on
ollut vain kaksi tyhjää. Olen treenannut ja kisannut Finan kanssa, kisannut
kerran Ginan kanssa sekä treenannut pari kertaa Hedyn kanssa. Olisi tietty
turhauttavaa, jos tällä työmäärällä ei syntyisi tuloksia. Vaikka Finan kanssa huipputulokset
ovat antaneet odottaa itseään, edistystä on ollut nähtävissä. Viime viikolla
sitten seuran omissa kisoissa saavutimme kahdesta kisasta 0-tuloksen,
tuplanollan eli SM-kisojen osallistumiskriteerit
täyttyivät. Nyt sunnuntaina oli jo sertifikaatti ja MM-kisojen karsintatulos
vain 36/100 sekunnin päässä. Sijoituimme haastavassa kisassa toisiksi ja
ohitimme jopa kisan huippunimet.
Fina yrittää niin kovasti tehdä
oikein ja tulkitsee pienimmästäkin liikkeestä seuraavan esteen, usein väärän ja
siksi virheettömän suorituksen saavuttaminen on niin kiven takana. Sitä
makeammalta onnistuminen sitten tuntuu. Nyt pitäisi sitten ilmoittautua
Kirkkonummella 14.6. pidettäviin SM-kisoihin, mutta jännitän kovasti niin
suurella foorumilla kisaamista. Ilmoittautumisaika päättyy ensi maanantaina,
joten vielä on mietintäaikaa.
Olen joskus aiemmin kertonut,
että kotilenkeillä Fina yrittää uhitella joillekin vastaan tuleville koirille.
Kisapaikoilla se on kuin toinen koira, ohitukset sujuvat mallikkaasti ja seisoskelu
toisten koirien vierellä on ongelmatonta. Kotinurkilla se varmaan luulee, että
reviiriä ja emäntää täytyy puolustaa ulkoisia uhkia vastaan. Fina ei tosin ole
koskaan käynyt kenenkään kimppuun, se vain saattaa rähähtää ja tehdä
uhitteluhyökkäyksen. Toissa viikolla Nummelan kisoissa tuli todistettua tämä
tosiasia. Parkkipaikalla jätin auton takaluukun raolleen, koska Finan ei pitäisi
mahtua tulemaan siitä ulos. Sitten menin parin sadan metrin päässä olevan
kisakentän reunalle seuraamaan kisoja. Kun palasin autolle, Fina seisoi vapaana
takaluukun oven edessä. Ohi kulki mies jack russelin kanssa ja kysyin häneltä,
oliko Fina käyttäytynyt huonosti. Hän kertoi, että ensimmäisen kerran ohi
kulkiessaan Fina oli heittäytynyt selälleen ja kerjännyt rapsutuksia.
Viereisten autojen häkeissä oli hieman ärhäköitä koiria, mutta Fina ei myöskään
ollut käynyt niitä tervehtimässä. Ihmettelin myös, ettei Fina ollut lähtenyt
perässäni kisa-alueelle, vaan vain seisonut auton vieressä odottamassa paluutani.
Eilen olin Finan kanssa
ensimmäistä kertaa koirauimalassa, ja ainakin minä innostuin kovasti, Finan
mielipiteestä en oikein tiedä. Se ei ole koskaan uinut vapaaehtoisesti,
kahlaaminen kyllä sujuu jos on mukava hiekkaranta. Ohjaaja sanoi, että Fina ei
vielä osaa käyttää takajalkojaan ja menee paniikkiin kun takapää alkaa vajota.
Koira kuitenkin yleensä oppii tekniikan ja sen jälkeen uinti on hauskaa. Fina
rohkaistui opetuksen aikana ja halusi kyllä hakea vedestä lelun, mutta vain
niin pitkältä että jalat ulottuivat pohjaan. Kun sitä hellästi vedettiin
pitemmälle altaaseen, se ui oikein hyvin takaisin. Puolen tunnin uinti vastaa
kuulemma 2-3 tunnin metsälenkkiä, joten tehokasta treeniä ja kuntoutusta saatiin
aksapainoitteisen viikonlopun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti