Vieraanvaraisuutta

Pitkään suunniteltu koirien ulkoilutuslenkki siskon tyttären Jonnan kanssa toteutui vihdoin menneellä viikolla. Jonnalla on viisivuotias puliuros Azslar, ujo ja epävarma ja siksi helposti vastaantuleville koirille rähisevä. Hän halusi testata, miten Azslar osaisi käyttäytyä meidän Finan ja Hedyn kanssa. Aamuhämärissä suuntasimme Hannusmetsän poluille ja päästimme koirat vapaaksi heti kun olimme päässeet sopivalle etäisyydelle tiestä. Olimme valmiina kuitenkin puuttumaan koirien käytökseen, jos yhtään merkkiä uhittelusta ilmenisi. Järjestyspoliiseja ei tarvittu lainkaan. Aluksi Azslar pysytteli Jonnan jalkojen vieressä, mutta lenkin edetessä se rohkaistui jo seuraamaan Hedyä. Se oli heti valmis yhteistyöhön ja ehdotti leikkimistä, mutta Azslar ei vielä uskaltautunut mukaan. Fina kulki omia teitään, se kun oli kolmas pyörä porukassa. Kun puolentoista tunnin lenkki oli lopullaan, koirat juoksentelivat yhdessä aivan kuin ne olisivat aina tehneet niin. Kotiin tultuamme tarjosin keittiössä Jonnalle glögiä ja pipareita. Hedy ja Fina halusi myös olla vieraanvaraisia ja tarjosivat Azslarille aamuaterian rippeet. Sievästi kaikki kolme koiraa söivät rinnakkain ruokakupeista. Lenkki oli hyvä osoitus siitä, miten laumassa kulkeminen opettaa koiria sosiaalisiksi. Vaikka remmissä rähistäisiin ja uhiteltaisiin, vapaasti laumassa koirat voivat itse säädellä reviiriään. Uskon että seuraavalla lenkillä Azlar, Fina ja Hedy ovat jo heti alkutapaamisesta rentoja kavereita.

Kaverikoirat Azslar ja Fina

Hedyllä on naksahtanut leikkivaihde päälle ja se houkuttelee herkeämättä Finaa leikkimään. Useimmiten Fina vastaa kutsuun, mutta aivan joka hetki se ei jaksa innostua. Hauskinta näyttää olevan leikki aamuisin meidän sängyssä kun petivaatteet ovat vielä auki. Silloin Hedy sukeltelee peitivaatteiden alle ja Fina näykkii sitä peiton päältä. Minusta leikki ei ole lainkaan hauska, varsinkaan jos leikitään jo pedatun sänkypeiton päällä. Pian pedatusta sängystä ei ole tietoakaan vaan sänkyvaatteet ovat hujan hajan, osa lattialla. En myöskään pidä siitä, että Fina tuo ulkoa kuraisen kiven sänkyymme ja pyörittelee sitä petivaatteiden seassa.

Eevi komeilee uusimman staffilehden sivuilla otsikon ”Rautarouvia ja teräsmiehiä” alla. Kun kesäloman aikoihin staffiyhdistyksestä pyydettiin tietoja vanhoista staffeista, lähetin kuvan siitä kesäisellä Kemijärven niityllä. Eevi on kuvassa oikein edukseen, pirteän ja reippaan näköinen kuten tänäkin päivänä. Ikä kuitenkin painaa ja suurimman osan päivästä se nukkuu. Se kuitenkin pitää päivittäisestä aikataulusta lukua; aamukahvin jälkeen se komentelee porukat lenkille, iltaisin se lonksuttelee portaat alakertaan seuraamaan kanssamme iltauutisia.

Maanantaina pakkaamme autoon koirat, jouluruokia ja lahjasäkit ja suuntaamme joulun viettoon Jukan luo Turkuun. Voitto-parson ei taida aavistaa, miten villi joulujuhla on tulossa. Neljä staffinarttua kylässä sekoittaa kyllä minkä tahansa nuoren koirapojan pään. Otamme mukaan myös koira-aidan ja yritämme saada koirat pysymään ainakin osan ajasta aidattuna alakertaan. Elias pohti myös, pitäisikö pakata mukaan myös haavan ompeluvälineet siltä varalta, että leikit menisivät överiksi.

 

Toivotamme Eevin, Finan ja Hedyn kanssa lukijoille rauhaisaa joulua ja oikein hyvää vuotta 2014!

Entisten vuosien tapaan olemme harjoitelleet joulutanssin, mukaan on nyt päässyt myös "serkku" Voitto.

http://www.jibjab.com/view/Gzwqg1WmPd0NYmgZUW0S?utm_source=JibJab+Mail&utm_medium=email&utm_term=email&utm_campaign=recipient_notification