Joulumuisteloja ja uuden vuoden alkua

Ei ollut Turussa eikä muuallakaan Etelä-Suomessa valkoista joulua.

Sateen ropistessa odottelimme joulurauhan julistusta Turun Raatihuoneen torilla

Jouluaaton tunnelmia Turussa

Joulunvietto Turussa sujui leppoisasti. Joulurauhan julistus toi hyvän mielen niin ihmisille kuin koirille, eikä Eliaksen ei tarvinnut ottaa esille ompelutarvikkeita. Voitto tosin oli niin täpinöissään, että nosteli koipea sinne sun tänne, varsinkin kuusen alaoksille. Taisi sitten Eevikin merkata Voiton lätäkön, joten pesurätillä ja puhdistussuihkeella oli käyttöä. Joulupukin saapumisen ajaksi koirat vietiin alakertaan ja portaiden eteen viritettiin pentuaitauksen portti. Närkästynyt haukunta ja  vongunta sieltä kuului, kun joulupukki oli saatettu olohuoneeseen istumaan. Sitten kuului kolinaa ja tassujen ääniä rapuista. Aita saatiin kaadettua ja Eevi kapusi ensimmäisenä portaita nuoremmat perässään. Kun joulupukin mielestä koirienkin pitää päästä mukaan joulun viettoon, sai koko lauma liittyä hälisevien ihmisten joukkoon. Koirat pitivät omia lahjojaan yhteisomaisuutena ja niin Voiton saama narupallo löytyi pian murusina pöydän alta. Hedyn saama kroko menetti hetkessä toisen silmänsä ja häntä retkotti puoliksi irtonaisena.  Kun yöllä tilasimme taksin palataksemme hotelliin, yllätyimme hyvästä palvelusta. Kuljettaja avasi takaluukun ja hyppäytti koirat sinne. Takaluukussa oli koiramatto ja kalterit, joten ei tarvinnut pelätä koirien likaavan tai karvaavan auton sisätiloja. Hän kertoi, että kun tilauksessa ilmoitetaan koiramatkustajasta, paikalle lähetetään varta vasten koirille sopiva taksi. Ehkä tällaista palvelua on Espoossakin, mutta ei ole ainakaan vielä kohdalle osunut.

Gina ja Voitto olivat joulun pari

Eilen tammikuun 11. päivänä piha hohti valkoisena ja puhtoisena. Nyt saa ainakin vähäksi aikaa unohtaa kuran pyyhkimisen koirien tassuista. Aamulenkkiin toi mielenkiintoa uuteen lumeen jääneet jäljet. Ainakin yksi koiranulkoiluttaja oli kulkenut poluilla ennen meitä, mutta toisella polulla näkyivät vain tassun jäljet. Oliko jokin koira ollut karkuteillä, vai olivatko ne ketun jäljet?  Sen verran kiemuraista askellusta siinä oli, että arvelisin liikkeellä olleen koiran omilla retkillään. Pienten metsäneläinten jälkiä näkyi siellä täällä, mutta melko koskematon lumi peitti varvikon. Marraskuussa ostetut Icebug-jalkineet pääsivät vihdoin töihin, ja rohkeasti astelimme kallioilla ja kumpareilla.

Gina on aloittanut taas treenit ja uskaltauduin ilmoittamaan sen jo kisoihin. Kolmesta radasta tuli hyväksytty tulos, kahdella vain yksi virhe ja sekin aivan pienestä kiinni. Nyt tuntuu siltä, että puhumme samaa kieltä ja yhteistyö sujuu. Gina alkaa jo uskoa, että agilityherkkua tarjotaan säännöllisesti eikä satunnaisista kisakerroista tarvitse hullaantua liian kanssa. Paikalla oli Koirakuvat.fi -kuvaaja Jukka Pätynen ja onnistui vangitsemaan Ginan kisafiilikset mainiosti.

Taitaisi jopa maxihyppy onnistua tältä kiiturilta

Putken imu

Loppiaiskisoissa paikalla oli Koiravalokuvaus-kuvaamon edustaja ja otatin Finasta koekuvia. Hän on vanginnut hienosti Finan ilmeen, mutta mielestäni musta tausta ei tuo tummaa koiraa tarpeeksi esille