Hammashoitoa ja tietöitä

Usein kuulee koiranomistajan epäilevän, kannattaako vanhaa koiraa enää rasittaa toimenpiteillä, jotka vaativat rauhoituksen. Neljätoistavuotias Eevi todisti viime viikolla, että kyllä kannattaa. Se oli käyttäytynyt jonkun aikaa levottomasti ja sekavasti sekä hakeutunut jatkuvasti Eliaksen jalkojen juureen. Kun Eevin hengitys haisi hirveän pahalta, pyysin Eliasta tutkimaan sen suun. Hajulle löytyi selvä syy, sillä ientulehdusta, hammaskiveä ja moskaa hampaiden välissä oli runsaasti. Eevi sai rauhoituspiikin, nostettiin hoitopöydälle ja sen kita avattiin ammolleen. Elias poisti kuluneista hampaista paksut hammaskivilaatat ja putsasi hammasvälit. Viikon antibioottikuuri oli jälkihoitona. Eevi heräsi pian rauhoituksesta ja voisi melkein sanoa, että se hymyili valkoiset hampaat loistaen. Sen kummallinen käytös taisi selittyä sillä että suu oli ollut kovin kipeä ja se oli yrittänyt pyytää Eliakselta apua. Eevin koko olemus on muuttunut, metsälenkillä se hölkyttelee ja jopa yrittää kiipeillä Finan ja Hedyn perässä.

Eevin hampaat harjataan nyt säännöllisesti

Tammitien leventämisprojekti on alkanut ryminällä ja pari päivää sitten kaadettiin tontin rajalta iso vaahtera. Levennys nappaa kadun meidän puoleisilta tonteilta pari metriä ja joudumme siirtämään aidan vastaavasti sisäänpäin. Aitapensaat ja syreenit kaadetaan myös, ja niistä saamme vaatimattoman korvauksen. Noin kahden vuoden pituisen remontin ajaksi joudumme rakentamaan väliaikaisen aidan koirille ja huomenna tulee luottorakentaja Lennart suunnittelemaan aitamuutoksia. Tukkurinsillan kupeeseen on noussut varikko, missä traktorit, kauhurit, kuorma-autot ja junttaajat myllertävät. Miehiä on työmaalla näköjään riittävästi, sillä jatkuvasti siellä seisoo 4-5 miehen ryhmän jonkunlaista palaveria pitämässä. Varmaan siellä on työnjohtajan työnjohtajia, valvojia, varamiehiä ja vaikka keitä. Kulku Tammitielle on suljettu alakautta ja autot ohjataan kiertotietä Vaahteratien ja Tammikujan kautta. Kuvittelisin että asukkaat Tammikujalla ovat käärmeissään, kun ”ei läpikulkutie” muuttuu vilkkaaksi ajoväyläksi. Ehkä kaiken vaivan ja harmin jälkeen kiitos seisoo, kun kapea ja avo-ojainen Tammitie maisemoitu väylä jalankulkuteineen.

Varikkoalue ja tie suljettu

Pihavaahteran lähtöhetket

Vaahteran tynkä jäljellä. Aita ja postilaatikko saavat lähdön ensi viikolla

 

Agilityrintamalla on mennyt vaihteeksi mukavasti, sillä Finan kanssa olemme löytäneet hyvän vireen ja yhteistyön. Tarkoittaa varmaan sitä, että vihdoinkin osaan ohjata sitä niin, että se tietää minne esteelle mennään. Viime sunnuntain kisoissa teimme varmaan parhaan ratamme ja sijoitumme 0-tuloksella 6:ksi 60 koirakon kisassa. Rata näytti niin kimurantilta että tuli tunne: Nyt otetaan kaikki tai ei mitään. Ohjasin Finaa rohkeasti ja selvitimme kuin ihmeen kaupalla kaikki ansat. Tietenkin 0-tulos tuntuu hyvältä, mutta hyvältä tuntuu myös kun kilpakumppanit tulevat spontaanisti kehumaan hienoa suoritusta. Kilpakumppanit agilityporukoissa on kannustavia ja rohkaisevia, eikä ole harvinaista että saa onnitteluhalauksen onnistuneen radan jälkeen, vaikkei tulos olisikaan puhdas.