Vihdoinkin suksilla

Grande Motten (3600 m) jäätiköltä ei pidä poiketa off-rinteille

Kotikylä alhaalla

Mont Blanc

Tänä talvena en ollenkaan ehtinyt ottaa esille talviurheiluvälineitä. Kerran jo lupaavan säätiedotuksen innoittamana suunnittelin murtomaahiihtoretkeä, mutta jotain meni pieleen meteorologin ennustuksessa, sillä aamu koitti sateisena ja sumuisena. Päätin silloin, että Espoon ladut saavat tältä talvelta jäädä kokeilematta. Läheinen luistinrata oli useamman viikon ajan hyvässä kunnossa, ja ehdimme jo suunnitella perheen yhteistä luistelutapahtumaa. Viikot vierivät, lämpömittari kohosi ja jää suli ja niin luistelutapahtuma muuntui tennisturnaukseksi EVS:n hallissa. Onneksi olimme jo syyskuussa varanneet hiihtomatkan Ranskan alpeille, ja harvoin on lumiloma tuntunut niin ihanalta. Val d’Iseren yläkylässä Tignesissä oli lunta yli metrin ja ylhäällä vuorilla jopa kaksi metriä. Päivisin aurinko lämmitti alarinteet sohjoksi ja värjäsi kasvomme punaisiksi, mutta yöpakkanen palautti taas rinteet laskettelukelpoisiksi. Kuuden tunnin laskettelu, saunominen ja illallinen oli niin rankka päiväohjelma, että viimeistään kello kymmeneltä vaivuimme jo unten maille.

Bernhardilainen toimettomana terassiravintolan terassilla -onneksi.

Touhukas spanieli korjasin terrassin ympäriltä tyhjiä pulloja

Kotona koirat olivat hyvässä hoidossa tarmokkaan Roy-dogsitterin toimesta. Soittooni hän vastasi kaiken sujuvan hyvin, vaikka hän joutuu nousemaan jo klo 6 ulkoiluttamaan koiria, jotta ehtisi Leppävaaraan kouluun. Eevi oli kuulemma ollut hieman rasittava, sillä se oli haukkunut ja pyytänyt ulos vähän väliä. Luulen että se oli ikävöinyt meitä, ja siksi yrittänyt saada Royn huomiota puoleensa. Viimeisenä päivänä Roy soitti, että oli joutunut pesemään alakerran käytävän maton Hedyn ripuloinnin jäljiltä. Poikaparka oli melkein oksentanut, siivotessaan haisevaa läjää. Hän oli myös antanut Hedylle Tylosin-tabletin Eliaksen ohjeiden mukaan, ja niin ripulista ei ollut tietoakaan kun palasimme kotiin. Epäilen että Hedy oli päässyt nappaamaan kaapista possunkorvia, sillä pussin riekaleita löytyi lattialta. Siivoustehtävä ei Royta säikäyttänyt, sillä hän on varannut jo itselleen koiranhoitopestin tuleville matkoillemme.

Me seniorit selvisimme lasketteluviikosta ehjinä, mutta sen sijaan samaan aikaan Andorrassa laskettelulomaa viettävä vanhin poika oli epäonninen. Hän kaatui suojasään pehmittämässä rinteessä ikävin seurauksin. Sääriluun yläosa murtui ja poika kuljetettiin paikallisen sairaalan kautta Jorviin operoitavaksi. Nyt hän makaa alakerrassa toipumassa ja odottelee jalan parantuvan sen verran, että voisi palata omin voimin kotiin Las Palmasiin.

Tammitien toimintakeskuksessa on seuraavat viisi päivää vilkasta. Jalkapotilaan lisäksi tänne majoittuvat Werner, Roy ja Henrik sekä Gina-staffi. Onneksi pojat pystyvät hoitamaan jo melko itsenäisesti koulumatkat ja urheilumenot. Henrikillä on helpointa, sillä hän on homepakolaisena läheisessä Espoonlahden koulussa. Viime vuoden Henrik poti jatkuvaa flunssaa, ja syynä oli varmaan Viherlaakson koulun homeongelmat. Roy kulkee matkat moottoripyörällään, mutta Werneriä pitää varmaan avustaa Kauklahden koulumatkoissa. Ruokavarastot on täytetty ja viiden päivän menu on helposti valmistettavia laatikoita, patoja ja keittoja. Neljän staffin ulkoiluttaminen on melko äänekäs ja villi tapahtuma, mutta yritämme kulkea Hannusmetsän syrjäpolkuja, ettemme pelottelisi muita kulkijoita