Haavereita ja sattumuksia

Kirkkonummen kisoissa 0-tulos ja 2. LUVA

 

 

Ginan palkintolelu

Talo alkaa hiljentyä, kun viimeinenkin vieras eli jalkavammainen esikoinen saatetaan huomenna Las Palmasin koneeseen. Leikattu murtumajalka on vielä kipeä eikä kestä paljoa painoa, mutta keppien ja pyörätuolin avulla hän aikoo selviytyä Helsinki-Vantaan lentokentän jonotuksista ja tarkastuksista. Keskimmäisen murrosikäiset pojat tulivat ja menivät, eikä aina ollut selvyyttä siitä, kuinka monelle katetaan päivällispöytään lautanen. Kun yritimme soittaa perään kysymään missä he viilettävät, usein sai vastauksen ”Puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä”.  Akku näytti loppuvan yllättävän usein, mutta meidän täytyi vain luottaa, että pojat ovat oikeilla teillä. Tiistaina kun vanhemmat palasivat kotiin, huokaisimme helpotuksesta, sillä pojat olivat hoitaneet koulun ja urheilusuoritukset mallikkaasti. Saimme kauniit kiitokset kestityksestä ja majoituksesta. Valitettavasti emme kuitenkaan voineet sanoa ”loppu hyvin, kaikki hyvin”. Tiistai-aamun koirien ulkoilutuslenkillä Gina sai oikean takajalan kintereeseen kaksi syvää viiltoa ja jouduin kantamaan sen metsästä kotiin. Elias rauhoitti Ginan, tutki viillot ja helpotus oli kuitenkin suuri, kun jänteet olivat säilyneet ehjinä. Hän ompeli haavat ja antoi kotiväelle ohjeet jatko-hoidosta. Iltapäivällä vein sitten tokkuraisen ja pakettijalkaisen koiran kotiinsa. Selvittämättä jäi, mistä Ginan tassuhaavat syntyivät, sillä sekä Fina että Hedy riehuivat yhdessä metsässä. Haavat olivat kuitenkin niin teräväreunaisia, että epäilykset suuntautuvat lasinsirpaleisiin. Metsässä oleskelee usein nuorisoryhmiä ja valitettavasti heidän jälkeensä löytyy myös usein rikottuja pulloja. Tämän aamun hyvät uutiset kertoivat, että Gina juoksee ulkona ja sisällä entiseen malliin, eikä ole tietävinäänkään jalan tikeistä.  Ginan on kuitenkin pidettävä ainakin kuukauden verran taukoa hyvin alkaneella agilityuralla. Pari päivää ennen loukkaantumista osallistuimme Kirkkonummen kisoihin ja teimme kaksi 0-rataa, sijoitukset 2. ja 3. Ginalla on nyt 2 luokkanousumerkintää, joten yksi vielä tarvitaan 2.-luokkaan siirtymiseksi. 

Näin pahaa jälkeä syntyi tiistai-aamun lenkillä

 Finan kanssa kisoissa tulee tasaiseen tahtiin joko hylkäyksiä tai puhtaita ratoja. Toissa viikolla lopetin jopa kaksi rataa kesken, kun mistään ei oikein tullut mitään. Tietty minä ohjasin huonosti, eikä Fina ymmärtänyt minne piti mennä, mutta kyllä tuomarin radat olivat harvinaisen epäloogisia ja täynnä ansoja. Päätin että en enää mene kyseisen tuomarin radoille pahoittamaan mieltäni. Sen sijaan eilen illalla juoksimme Finan kanssa iloisina ja vauhdikkaina suosikkituomarin radoilla. Vaikka parilta radalta tuli hylkäys, kokonaissuoritus oli mallikas. Kisakirjaan kirjattiin myös yksi puhdas rata.

Reipas käsipotilas

Turun suunnalta tuli eilen illalla kuvallinen viesti, missä Anna esittelee olkapäästä ranteeseen ulottuvaa vaaleanpunaista kipsiään. Hän oli leikkinyt naapurin tytön kanssa pihalla, kiivennyt omenapuuhun ja pudonnut sitten niin, että käsi vääntyi alle. Onneksi murtuma tuli vasempaan käteen, joten oikea käsi sallii edelleen piirtelemisen ja kirjoittamisen. Anna oli pahoillaan, että tennistreeneissä ei voi nyt lyödä kahden käden rystyä. Anna taitaa kulkea isän jälkiä, sillä hän mursi aikoinaan kätensä koulun pihalla kiivettyään maalitelineen päälle.