Matkaterveisiä

Kaksi kuukautta on hujahtanut kuin pari viikkoa. En ollut uskoa silmiäni kun näin että edellinen blogin päivitys on 24.10. Silloin kommentoin Islan puolivuotisikää ja nyt se on pari päivää vaille 8 kuukautta. Ehkä tytössä on huomattavissa aikuistumista, mutta edelleen saa olla tarkkana sen tekemisistä ja korjata pienten tuhojen jälkiä. Se on kyllä sisäsiisti, mutta jostain syystä silloin tällöin ilmaantuu "merkkauslätäkkö" johonkin nurkkaan. Saattaa olla että se on vain ilopissa tai sitten paikassa on hajua edellisestä lätäköstä, vaikka siivottukin täällä on. Tavaroiden kanssa saa olla tarkkana, sillä Islan mielestä kaikki, mihin se yltää, on sallittua purtavaa. Kovin vakavia vaurioita ei ole syntynyt, vain joissakin kengänkoroissa on puremajälkiä, tai lattialle pudonneen pipon tupsu on kadonnut. Äsken menin tutkimaan, mitä se rouskutteli eteisen lattialla. Olin pudottanut lattialle liivatelehtipussin, ja ne läpinäkyvät lehdet tuntuivat olevan suurta herkkua. Eilen toimme sisälle joulukuusen ja äsken huomasin, että valojohtoa oli vedetty irti. Onneksi ei sentään purtu rikki.

Palasimme viime viikolla palasimme Costa Ricasta ja matkan aikana koiranhoitajina olivat Werner ja Susanna. Onneksi Whatsap toimi reaaliajassa ja sain annettua vastauksia Wernerin kysymyksiin. Oli "huimaa" saada myös kuva Islan ripuliläjästä kysymyksen kera, miten koiraa pitä hoitaa. Elias oli jättänyt esille lääkkeitä, mm. Tylosinia, mutta Werner ei saanut syötettyä sitä Islalle. Seuraava viesti olikin, että "Islan kakka on nyt normaali" ja olin NIIN helpottunut. Ilmeisesti Isla oli hieman stressaantunut tai sitten ahminut liikaa ruokaa, mitään muuta syytä vatsaoireilulle ei löytynyt. Werner myös ilmoitti, että ruoka on loppu ja käskin hänen mennä ostamaan tiliini samaa ruokaa, mitä oli ollut kotona. Hän teki työtä käskettyä, mutta otti vahingossa 15 kg penturuokapussin. Onneksi vaihto onnistui.

Pienistä huolista huolimatta nautimme Costa Rican matkasta suuresti. Retkeilimme sademetsässä ja näimme villieläimiä oikeassa ympäristössä. Tulivuorialueella kylvimme kuumissa lähteissä ja ihailimme auringonlaskua tulivuoren taa. Tyynenmeren rannalla kahlasimme valtavissa tyrskyissä, mutta uiminen olisi vahvojen merivirtojen vuoksi ollut riski. Kävelimme viidakon läpi autiolle hiekkarannalle, ihmettelimme taskurapujen vilinää ja keräsimme kauniita simpukan kuoria. Ahmimme joka aterialla makeita hedelmiä, ananasta, mangoa, banaaneja ja papaijaa. Eilen ostin Prismasta Costa Rican banaaneja ja ananasta, mutta samaa makeutta ei niissä ollut. Costa Rican ekologisuus teki vaikutuksen, hanavettä saattoi juoda ja kaikkialla näki ohjeita ekologiseen elämään. Näimme paljon koiria, jotka kulkivat vapaina, mutta olivat ilmeisesti kotikoiria, useimmilla panta kaulassa. Koirat saattoivat tulla ravintolaan, kulkea mukana rannalla tai oleilla keskellä tietä. Kerran taksimme väisti kahta tiellä päikkäreillä makaavaa koiraa, toinen retkotti autuaana selällään.
Kotiinpaluu lumimyrskyssä oli melkoinen shokki, varsinkin kun Finnair ei ollut pystynyt hoitamaan matkustajaliikennettä kunnolla. Matkalaukut saapuivat vasta seuraavana päivänä, mutta likaisia vaatteita ei ollut kiire saada pyykkiin.

Nyt rauhoitumme joulun viettoon kotona, Joulupöytään katetaan kahdeksan lautasta ja jaloissa pyörii kolme staffia. Joulupukki taitaa jättää lahjat vain portin pieleen, ei tarvitse tulla sisään kysymään onko täällä kilttejä lapsia.

Toivotan lukijoilleni koiravahvistuksineen oikein hyvää ja rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta!

Hedy ihmettelee, miksi puu on tuotu sisään.

Tortuguero village sadekauden jälkeen

Opas on löytänyt erikoisen linnun

Arenal tulivuori

Nokkakarhu

Ihana hotelli sademetsän keskellä

Archo Beach, salainen ranta