Ihana Jade

Aivan tyhjäksi talo ei sentään jäänyt, kun Jade jäi meille odottelemaan kotiin pääsyä. Siellä nuorisolla on meneillään viimeiset kiireiset päivät sisäänpääsykokeiden valmistautumisiin. Ymmärrettävästi suloinen pieni pentu veisi huomion lukemiselta. Oikeastaan on mielenkiintoista ja hyödyllistä seurata, miten pentu kehittyy, kun sen lauma hajaantuu. Ensimmäisenä päivänä Jade oli hieman vaisu, eikä ruoka oikein maittanut. Seuraavana päivänä ikävä oli unohtunut ja se oli täysillä mukana ihmisten ja talon koirien touhuissa. Jade nukkuu pitkän yön sänkyni vieressä, ja on aivan suunnattoman iloinen kun se huomaa minun heräilevän. Päästän kaikki kolme koiraa ulos pihalle ja Jade ymmärtää jo, että pitää tehdä asiat nurmikolle. Ei se vielä sisäsiisti ole, sisältä löytyy pieniä lätäköitä ja kikkareita, mutta se ainakin yrittää tehdä asiansa samoille paikoille. Ruoka maistuu, mutta parasta on kuitenkin aikuisten koirien ruokakupista löytyvät isot papanat. Niitä se rouskuttelee pienillä hampaillaan.
Isla leikkii jaden kanssa hellästi ja väsymättä, se ei hermostu vaikka naskalihampaat iskevät poskinahkaan tai häntään. Hedy sen sijaan komentaa Jadea melko kovakouraisesti, mutta pentu ei säiky, vaan alistuu niinkuin pennun kuuluu.

Jade on päässyt jo muutaman kerran kävelylle isojen koirien kanssa ja pysyy hyvin vauhdissa. On niin paljon uusia hajuja ja erilaista maastoa. Pihalla se on innokas kaveri levittämään multaa ja kaivamaan kuoppaa uusille kasveille. Kuopat vaan tahtovat tulla vääriin paikkoihin. Se myös haluaa antaa minulle kukkia, ja katkoo kauneimmat tulppaanit ja narsissit. Ei haittaa, uusia kukkia ja kasveja kasvaa tilalle ja kuopat tasoitetaan.

Puutarha-apulainen

Rajoitusten hellitettyä seurani AST on avannut kevään harjoituskauden. Olen käynyt kaksi kertaa Hedyn kanssa agilitytreeneissä, ja olemme molemmat nauttineet haasteista. Hedy on taitava, mutta vaikeutta tuottaa oikea-aikainen ohjaaminen ja nopea liikkuminen. Jos en anna sille ohjetta oikea-aikaisesti, se päättää itse, mikä este suoritetaan. Isla on kuntoutunut hyvin pentujen hoidosta ja sen turkki alkaa taas kiiltää. Nisät ovat kutistuneet ja ehkä sekin pääsee jo pian urheilemaan.

Elias ja Jade lukevat Suomen Kuvalehteä

Päikkärit Hedy-mummun kanssa

Ruokaillaan yhdessä 

  

Tyhjä talo

Nytkö kaikki on ohi? Ei onneksi aivan, sillä pikku-Jade viipyy meillä vielä 10 päivää kunnes Henrikin pääsykoetentit ovat tehtynä. Olettamus on, että suloinen pentu veisi opiskelijan keskittymiskyvyn. Meille järjestely sopii oikein hyvin, saadaan pehmeä lasku pentujen luovutukseen. Toisaalta olen onnellinen ja helpottunut, kun viikkoja kestänyt siivous-, syöttö- ja leikitysrumba on ohi. Olin unohtanut, miten paljon työtä onkaan aktiivisen pentulauman hoitamisessa. En valita, sillä palkintona oli iloisten ja reippaiden pentujen seuraaminen ja kehittyminen. Suurin palkinto oli kuitenkin pentujen luovuttaminen vastuuntuntoisille ja onnellisille uusille omistajille. Ensimmäiset palautteet kotiutumisista ovat olleet ilahduttavia. Pienet staffit poseeraavat kuvissa niin tyytyväisinä.

Juuri päivää ennen kotiinlähtöä ehdin ottaa kameran esille, kun kolme tyttöä peuhasi pentuhuoneen pallomeressä. Lähetin videon Ylen "Elämää poikkeusoloissa" -ohjelmaan. Seuraavana aamuna juuri kun tein aamuvenyttelyjä, kuulin aamutv:n juontajan sanovan: "Nyt pääsemme katsomaan suloisia koiranpentuja pallomeressä". Ruudulle levähti pentuhuoneemme pallomeri, missä Hani, Jade ja Lili peuhasivat kaiken kansan nähtävillä.

Ennen kotiinlähtöä pennut ja Isla luovuttivat ELT Johanna Anturaniemen suorittamaan staffien terveystutkimukseen uloste- ja virtsanäytteen sekä putken verta. Varsinkin pissanäytteen ottaminen vaati nopeutta ja ketteryyttä, kun pennun vatsan alle piti sujauttaa soppakauha heti kun se kyykistyi. Homma ei ollut helppo, mutta tutkimuspäivänä kaikki 16 minigrip- pussia olivat valmiina pakasteessa odottamassa Johannaa. Tutkimukseen otettuja koiria seurataan koko eliniän tarkoituksena löytää ravinnon, elinolojen ja aktiviteettien vaikutusta terveyteen. Mielenkiintoista ja hyödyllistä, lisäksi tämä kaikki tapahtuu ilman omistajalle aiheutuvia kustannuksia. 

Jade on juossut ulkona Islan ja Hedyn kanssa, kaivanut multaa ja möyrinyt pensasaidan alla. Nyt se nukkuu sikeästi touhukkaan päivän jälkeen. Päivällä se vuorostaan juoksutti meitä ihmisiä, ja sai aikaan ainakin minulle sydämentykytystä. Se oli kadonnut ilman että kukaan oli huomannut sen lähteneen pediltään. Lopulta se löytyi Eliaksen nojatuolin alta kyyristelemästä. Se oli ilmeisesti pelästynyt ruohonleikkurin käynnistymistä.

Jadelta otetaan verinäyte

Ruokaa odotellessa

WC.rullapakkaus saa kyytiä

Isla tutkii Friidua

Vauhtia vaan ei myrskyä

Viime tekstissä uumoilin, että rauhallisten alkuviikkojen jälkeen pentujen hoidossa on odotettavissa vauhtia ja myllerrystä. Kyllä vauhtia on, mutta paljon vielä levätään ja kerätään voimia kasvuun. Siivoamista tosin riittää varsinkin aamuisin, kun yön aikana pentuhuoneeseen on ilmaantunut lätäköitä, pikkukasoja ja sanomalehden riekaleita. Viiden viikon ikäisten punnitus näytti, että kaikki ovat kasvaneet huimasti, paino on jo runsaat kaksi kiloa. Kasvun ja kehittymisen ohella myös aktiivisuus on lisääntynyt, nyt leikitään ja välillä räyhätäänkin. Kun kaikki pennut ovat kooltaan ja ulkonäöltään melko samanlaisia, ei myöskään luonteissa ole huomattavissa suuria eroja. Web-kameraa seuranneet tulevat omistajat tosin ovat olleet näkevinään, että tyttö 6 eli sininen olisi aktiivisin.

Eilen Elias sirutti pennut ja samantien rekisteröinti Kennelliittoon lähti sähköisesti. Rauhallisesti kukin pieni suhtautui sirupiikin pistämiseen, vaikka ihmisen mielestä ohjainneula näyttää hurjan suurelta. Siru pistetään niskanahkaan, eikä siinä ilmeisesti ole suurta hermotusta.

Eilen pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos, kun ilma oli lämmennyt sopivasti. Iloisina ne kirmailivat nurmikolla ja ottivat sitten päiväunet aitauksen varjossa.

Hankalin asia on nyt saada Isla vieroitettua, kun pennut hyökkäävät emon nisien kimppuun aina kun se lähestyy. Isla on surkean näköinen, kylkiluut törröttävät, posket ovat kaventuneet ja turkki kiilloton. Vaikka Isla on kovin nälkäinen, nyt on pakko vähentää sen ruokaa maidon ehtymiseksi. Pennut saavat kyllä tarpeeksi ruokaa, ne syövät neljä kertaa päivässä liotettuja nappuloita, tattaripuuroa ja jotain laktoositonta maitotuotetta. Ruoka maistuu hyvin ja ne pärjäisivät jo mainiosti ilman emon maitobaaria.

Viikonloppuna kaikki tulevat pentujen omistajat saivat ensi kosketuksen omaan pikkuiseen. Pidimme turvavälit, mutta pystyimme hyvin vaihtamaan ajatuksia ja sopimaan pennun kotiutumisesta. On aina jännittävää kohdata uudet omistajat ensimmäistä kertaa. Mukavia uusia tuttavuuksia kaikki, ja mielelläni luovutan pennun jokaiseen kotiin. Uskon että yhteistyö heidän kanssaan jatkuu hyvissä merkeissä.

Pihasyöttö

Siruneulojen laatikosta kertakäyttölelu

Pentuhuoneesseen lisää leikkipaikkoja

Siivoustiimi löysi WC-paperipussin

Isla aloittelee leikkejä