Takapihan rakennusprojekti etenee meluisasti ja viimeksi kirjoitin, että koirat vain ihmettelevät räjähdyksiä. Paukut kuitenkin kovenivat ja päätin ottaa Islan keittiöön suojaan, ettei se säikähtäisi hurjia ääniä. En löytänyt sitä mistään ja juoksin pihalle etsimään. Tien toisella puolella oleva naapuri kertoi nähneensä Islan juoksemassa kohti Martinsillantietä. Tukkurinsillan yli pyöräilevät tytöt kertoivat koiran juoksevan pyörätiellä kohti Espoonlahtea. Siinä samassa näin kaukana Islan hahmon, se oli onneksi jo palaamassa kotiin. Olin hurjan helpottunut, mutta samalla kiukuissani siitä, että nyt naapurin räjäytykset ovat synnyttäneet koiralle paukkupelon. Vielä pari päivää räjäytykset jatkuivat ja nyt pidin huolta, että ulko-ovi on varmasti kiinni. Seurasin Islan reaktioita räjähdyksen aikana. Se ei vauhkoontunut, mutta luimisteli hieman pelokkaan näköisenä. Viikkoa myöhemmin kun ukkonen jyrähteli yöllä, Isla tuli sänkyni viereen ja kuunteli ääniä korvat höröllään. Uskoisin kuitenkin ettei se kehittänyt pahaa paukkupelkoa, mutta nyt täytyy pitää huolta, ettei se pääsen säikähtämään kovaa paukuttelua. Aikoja sitten yksi staffeistani oli paukkupelkoinen, ja se raukka kärsi kovasti ukkosesta tai armeijan ampumisharjoituksista. Lopulta se alkoi pelätä kuusipuiden räiskettä takassa, seuraavaksi jopa tulitikkujen käsittelyä. Se ymmärsi niiden johtavan takan sytyttämiseen. Paukkupelkoista koiraa ei pidä hyssytellä, vaan kannattaa olla mahdollisimman normaali ja yrittää viedä se rauhalliseen paikkaan.
Vuoden tauon jälkeen saimme vihdoin järjestettyä rapukestit koko perheen voimin. Viime vuonna borrelia-bakteeri riehui pahimmillaan Eliaksen keskushermostossa, eikä kenelläkään ollut juhlimisihaluja. Seurasimme jännityksellä säätiedotusta, sillä tarkoituksena oli kattaa rapupöytä pihalle. Sadetta oli luvassa yöksi, mutta aurinko jaksoi ilahduttaa meitä niin kauan kunnes rapuvadit oli tyhjennetty. Pojat antoivat tuliaslahjana kaksi terassilämmitintä ja ne asennettiin heti paikalleen. Pöydän ympärillä pyöri hyvässä sovussa kuusi koiraa: Hedy, Isla, Gina, Jade, Voitto ja Valma. Kukkapenkkien multa sai kyytiä ja jokunen pallo revittiin hajalle, mutta muuten koirajoukko käyttäytyi mallikelpoisesti.
 |
Koko perheen voimin rapujen kimppuun
|
Viikonlopuksi saimme kutsun Sarin ja Riston maapaikkaan Jäppilään. Taas säänhaltija oli suopeampi kuin metereologi, sillä luvatun sateen sijasta nautimme leppeästä aurinkoisesta säästä. Ensimmäisenä päivänä Isla, Hedy, Gina ja Jade riehuivat ja leikkivät pihalla väsymykseen asti ja seuraavana päivänä pihamaalla retkotti kuusi väsynyttä koiraa. Olin onnellinen nähdessäni miten neljä sukupolvea kasvattejani (Isla on kyllä Zesiro-staffi) nauttivat metsälenkeistä, pihaleikeistä ja vain kylki kyljessä lekottelusta. Illallispöydässä nautiittin lähiruokaa: paikkakunnan perunoita, poropihvejä (vähän kauempaa eli tuttavien porotilalta), sienimuhennosta, puolukkasurvosta.
 |
Metsälenkillä sieniä ja marjoja
|
 |
Sorsavedestä saatiin rapuja
|
 |
Gina ja Jade
|
 |
Hedy, Gina ja Jade
|
 |
Jade huilaa Isla-mamman sylissä
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti