Teknisten kykyjen lisäksi Finalla on aivan selvästi loogista päättelykykyä. Se on aivan hullaantunut postin kuljettamiseen, ja seuraa minua aina postilaatikolle. Annan sille lehden tai kirjekuoren kannettavaksi ja se juoksee vauhdikkaasti sisään posti suussaan. Suorituksesta seuraa aina runsaat kiitokset ja namuja. Pari päivää sitten huomasin Finan kadonneen pihalta ja juoksin ympäri pihaa huudellen sitä. Se vastasi kutsuuni melkein heti ja juoksi luokseni vauhdikkaasti pihan vierellä kulkevalta kävelytieltä lehti suussaan. Pihaa vastapäätä on YTV:n paperinkeräyslaatikko, jonne joku naapuruston mies oli viemässä lehtiä. Fina oli käynyt miehen lehtivarastolla ja napannut lehden kotiin tuotavaksi. Minulta meni sormi suuhun kasvatusmielessä. Olisiko pitänyt moittia koiraa pihalta karkaamisesta, vai kiittää postinkannosta.? Otin lehden vastaan kiittelemättä, mutta en myöskään moittinut koiraa karkaamisesta, vaan vein sen saman tien kotiin lukkojen taakse.
Perheemme oli täysilukuisena koolla viikonloppuna, kun ohjelmassa olivat perinteiset rapukestit. Yhdellä vieraalla vahvistettuna pöytävahvuus oli 15 ja jaloissa pyöri kolme staffia. Niille ei sentään katettu paikka pöytään, vaikka myöhemmin koiratkin istuivat tuoleilla ja saivat makupaloja. Niidenkin mielestä ravut ovat herkullisia. Pöydästä noustua alkoi ohjelmallinen osuus ja tässä perheessä ei todellakaan tarvitse yllyttää ketään esiintymään. Estradille oli tunkua ja tunnelma oli välitön. Joelin ja Tykon bändikamat oli asennettu olohuoneeseen, ja rautalankamusiikki vaimennettuna versiona tärisytti seiniä. Tyko esitti break-tanssikurssilla oppimiaan tansseja, kuorossa laulettiin karaokea ja Werner ja Henrik steppasivat aivan hurmiossa. Kaikki kolme koiraa pyörivät joukossa mukana ja varsinkin Dixie viihtyi soittajien joukossa.
Eevin rapu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti