Lauantai sujui voittopuolisesti koirien parissa, laskeskelin käyttäneeni päivästä 9 tuntia koirien kanssa touhuamiseen. Aamupäivällä AST:in kentällä suoritettiin koirakuvausta ensi vuoden kalenteria varten. Pyrimme saamaan siihen mahdollisimman monta rotua, joten tietenkin staffin täytyy olla yksi niistä. Tuntui juhlavalta kun 3 ammattilaista oli ympärillä kuvaamassa, kun suoritimme näytösluonteisesti eri esteitä. Hullunkurinen tilanne syntyi, kun Eeviä kuvattiin renkaan läpi hypyssä. Oletin sen hyppäävän läpi ilman, että juoksen vierellä. Eipä Eevi hypännytkään, vaan kun pysähdyin renkaan kohdalla, se lopetti hyppyliidon samantien ja putosi mahalleen renkaan päälle. Hyvä osoitus staffin salamannopeasta reagoinnista. Vuoroamme odotellessa Kaisa lupautui kuvaamaan Finaa ja Eeviä nettisivujen päivitystä varten, ja tulokset (pienen manipulaation jälkeen) ovat nyt sivuillani. Harjoittelin taas Photoshopin tasojen käyttöä ja onnistuin sijoittamaan Finan Kälkäjän hiekkarannalle.
Valokuvauksen jälkeen kävin kääntymässä kotona ja valmistin nopeasti lounaan perheelle. Ehdin seurata hetken, kun poika asensi hyllytasoa TV:n oheislaitteille ja sitten taas lähdin ajelemaan koirat takaluukussa seuraavaan aktiviteettiin. Kyseessä olivat JAU:n 2-osaiset agilitykilpailut Haarajoella. Olin optimistinen ja luottavainen, että nyt onnistumme tekemään virheettömät radat. Pettymys oli suuri kun meidät hylättiin molemmilla kierroksilla. Ensimmäinen rata alkoikin hienosti ja virheettömästi, kunnes minä tollo sekosin radan kuvioissa ja ohjasin Eevin väärälle esteelle. Olin rataan tutustuessani aluksi lukenut estejärjestyksen väärin, ja niinpä tiukan paikan tullen juuri sillä kohdalla tuli täydellinen black out. Hävetti ihan hurjasti niin alkeellinen virhe. Toiselle radalle lähdössä Eevi ei halunnut pysyä paikallaan ja jouduin korjaamaan sen asentoa. Lopulta se karkasi lähtöesteen sivulta, ja kun asetin sen takaisin lähtöpaikalle, meidät hylättiin saman tien. Olisihan minun täytynyt tietää, että karkaustilanteessa koira vain ohjataan takaisin suorittamaan lähtöeste ja se saa siitä kieltovirheen. Niin typeriä virheitä, että yölläkin heräsin niitä harmittelemaan. Tällaista meidän etenemisemme agilityssa on, yksi askel eteenpäin ja sitten taas kaksi taakse!
Finan luoksetulovarmuus on heikentynyt varsinkin jännittävissä tilanteissa. Kun se näkee ohikulkevia lapsia tai mielenkiintoisen koiran, se juoksee tervehtimään kielloista huolimatta. Eilen juoksulenkillä Hannusjärven poluilla, se huomasi sivupolulla äidin ja pienen lapsen ja ryntäsi heidän luokseen. Luoksekutsut kaikuivat kuuroille korville ja niin se iloisena juoksi hyppimään äidin päälle. Hän oli onneksi napannut lapsen syliinsä, niin ettei Fina päässyt hyppelemään lasta kohti. Pyysin kovasti anteeksi ja selittelin pennun käyttäytymistä ja toivoin ettei näille ulkoilijoille olisi syntynyt pahaa traumaa hyppelevästä koiranpennustani. Olemme joutuneet paikkaamaan pihan aitausta aukottomaksi ja metsälenkeillä täytyy olla tarkkana, ettei Fina pääse karkailemaan toisten ulkoilijoiden luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti