Kotiinpaluu kuivuuden runtelemaan Espooseen oli melkoinen järkytys. Alkukesästä komeasti kukkineet ja runsaan lehdistön kasvattaneet syreenit olivat kuivuneet ruskeiksi rangoiksi ja viinimarjat surkastuneet rusinoiksi. Enää ei kannata edes yrittää kastella pihan kasveja ja nurmikkoa, mutta toivottavasti juurissa on vielä jäljellä elinvoimaa ensi kasvukautta ajatellen. Maanantaina olin toimitsijana AST:in kilpailuissa, ja kuivuuttaan pölisevä hiekka oli lähes tukahduttaa meidät kentän laidalla työskentelevät. Lisäksi ilmaa sumensi vielä Venäjän puolelta tuleva metsäpalojen savusumu. Maisema oli lähes aavemainen illan hämärtyessä ja punertavan kuun noustessa taivaanrannalta.
Minun kesääni on mahtunut melkoisia säätilaeroja. Samaan aikaan kun Etelä-Suomessa heinäkuussa hikoiltiin yli 30 asteen helteessä, vaelsin Kebnekaisella jäätiköllä ja illalla lumisade rapisi teltan kattoon. Piilopirtillä elokuun alussa eräänä aamuna en ollut uskoa silmiäni, kun keittiön ikkunan ulkolämpömittari näytti pakkasasteita. Viikonloppuna kotimatkalla Tampereella lämpöä oli reippaat 31 astetta.
Eevi ja Fina olivat riemuissaan kotiinpaluusta ja tutkivat kodin nurkat tarkkaan. Aivan kuin lapset ne olivat innoissaan löytäessään taas vanhat lelut ja kieriessään matoilla. Alkuinnostuksen jälkeen ne näyttävät kyllä vähän pitkästyneiltä, kun eivät pääse vapaasti kulkemaan ulos ja sisään. En enää luota Finan pihalla pysymiseen ja siksi ulko-ovi pidetään toistaiseksi tiukasti lukossa. Finan vahvat ja moitteettomat hampaat tarvitsevat nyt paljon tekemistä, niille ei enää näytä riittävän koiranruoan rouskuttelu eiväkä puruluut. Olen jo korvannut rahallisesti kahden miniän sandaalit ja itselläni on kesän toinen sandaalipari menossa, niissäkin Finan hampaanjäljet koroissa. Juuri nyt meillä on oikein herkullinen kokoelma kenkiä eteisessä, nimittäin Royn, Wernerin ja Henrikin jalkapallokengät, lenkkarit ja sandaalit. Yritämme pitää eteiskaapin ovea kiinni, mutta heti kun se jää raolleen Fina käy nappaamassa pienen maukkaan hikisen kengän maisteltavaksi. Saimme viestiä Finan velipojalta, joka on maistellut kodin seiniä. Eevi söi tämän ikäisenä ompeluneulan, joten kannattaa olla tarkkana, ettei jätä sopimattomia esineitä koiran kuonon ulottuville. Se söi myös peräkkäin kahdet silmälasini ja kokeili silloin melko lailla kiukun hallintakykyäni.
Pehmeä ja palkitseva koulutusote vaatii uskoa ja kärsivällisyyttä. Silti pieniä edistysaskeleita Finan käytöksessä on havaittavissa, esim. kävely vetämättä sujuu ajoittain, pureminen loppuu käskystä ja hyppiminen saattaa pysähtyä istumiseksi. Kaikkein vaikeinta on olla johdonmukainen, sillä omalle koiralla antaa niin helposti myönnytyksiä ja siitä taas seuraa, että koira kokeilee rajojaan kerta kerran jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti