Aurinko säteilee Kemijärven tyyneen pintaan korkealta ja kirkkaasti, vaikka kello on jo lähes 21.00. Yöllä lämpömittari oli nollassa, mutta päivällä aurinko on lämmittänyt sään miellyttävästi runsaaseen 20 asteeseen. Verrattuna heinäkuun alun helteisiin Etelä-Suomessa tällainen on minulle paljon miellyttävämpi lomasää.
Koirien ulkoiluttamisella on ollut loman aikana kolme teemaa. Heinäkuun puolessa välissä oli vaellusteema, sillä koirat osallistuivat kanssamme 4 päivän vaellukselle Ruotsiin Kebnekaisen tunturialueelle. Alueen kartta antoi jo esimakua vaelluksen haasteista, sillä tunturihuiput kohoavat yli 2000 metrin korkeuteen. Tähän mennessä korkein vaelluskohteemme on ollut runsas 1000 metriä korkea Halti. Pohdimme kovasti, voisiko Finan ottaa jo mukaan tunturivaellukselle. Koska pyrimme pitämään päivämatkat kohtuullisina ja pitäisimme tiuhaan lepotaukoja, luotimme lähes 6-kuukautisen pennun voimien kestävän vaelluksen rasitukset. Kylmyydestä, kivikkoisesta maastosta ja korkeuseroista huolimatta Eevi ja Fina jaksoivat kulkea mukanamme reippaasti ja ne jopa näyttivät nauttivan uusista haasteista kuten esim. lumessa leikkimisestä.
Toinen ulkoiluteema on ollut suolenkkeily. Hilloja on ollut lähisoilla runsaasti ja niinpä yhden viikon ajan poimimme melkein päivittäin näitä herkullisia marjoja. Isäntäväen kyykkiessä hillamättäiden ääressä koirat juoksentelivat jängällä ja kahlasivat hetteiköissä. Tassut ja vatsanalusta saivatkin siten ihoa elvyttävää turvekylpyä. Teholenkkeilyn ansiosta kylmävarastossa on nyt kaksi sangollista hilloja odottamassa lopullista säilöntää.
Kuluneen viikon ulkoilulenkit on suoritettu mustikanpoimintaan yhdistäen. Mustikkakin on nyt arvomarja, kun eilisten uutisten mukaan lähes koko Etelä-Suomen mustikkasato on tuhoutunut. Täällä marjoja on niin paljon, etten koskaan ole nähnyt moista marjarunsautta. Eevi ja Fina nauttivat mustikoita ”naturel” suoraan pensaasta, ja usein kun löydän oikein hyvän apajan, kostea kuono ilmaantuu napsimaan mustikoita samasta kohdasta. Koirat maiskuttelevat ja nassuttavat mustikoita syödessään ja marjat näyttävät olevan niiden mielestä herkullisia. Väliin Fina nappaa suoraan marja-astiasta mustikoita suuhunsa. Se oppi syömään jopa hilloja, ja haukkasi joskus herkullisen marjan juuri sormieni edestä. Eilen muutama poro tuli kurkistelemaan pihan nurkalle ja koirat olivat tohkeissaan. Onneksi Eevi on porovarma eikä Finakaan yritä lähteä elukoita jahtaamaan. Olen suuresti helpottunut tästä, sillä vieläkin on muistissa Cessin ja Cindyn hurjat poronjahtaukset. Kun kaverukset joko näkivät poron tai edes pääsivät hajulle, ne säntäsivät jängälle kielloista huolimatta. Yleensä Cindy tuli takaisin 10 minuutin jälkeen kadotettuaan näköyhteyden, mutta Cessi saattoi viipyä poronajossa pitkäänkin. Usean kerran olen odottanut sitä kotiin palaavaksi iltahämärissä ja kerran se eksyi jahtausmatkallaan niin, että löytyi vasta seuraavana päivänä. Hurjinta oli, kun Cindy kerran hyppäsi auton ikkunasta porojen perään. Tämä sattui kun hidastimme auton vauhtia vähän ja avasimme takaikkunan antaaksemme takapenkillä matkaajille kuvausmahdollisuuden.
Fina on nyt puolivuotias ja murrosiän kynnyksellä. Tuttavamme ihmettelevät, miten staffipentu voi olla näin rauhallinen ja tottelevainen. Verrattuna Eeviin se todellakin on hyvin rauhallinen, vaikka toisaalta leikkisyyttä ja vauhtia on ihan riittämiin. Kun Eevi haukkuu ja hyppelee innostuessaan, Fina istahtaa tarkkailemaan tilannetta rauhallisesti. Se antaa lasten ottaa sitä syliinsä ja nauttii retkottaessaan pienten kainalossa. Mutta jos sen unia häiritään sohvalla, se ilmoittaa mielipahansa selvällä äänellä. Se on hyvin itsenäinen ja saattaa lähteä omilla tutkimusmatkoilleen ilman äidin tai emännän turvallista seuraa. Naapurimökin Karista on tullut sen suosikki, sillä Karilla on aina jokin herkkupala koirille. Kun huomaamme koirien kadonneen pihapiiristä, ne löytyvät Karin mökiltä seurustelemasta. PS. Sillä välin kun kirjoitin tätä Fina oli hajoittanut sohvatyynyt. Pihanurmikko näytti kuin se olisi täynnä lumipalloja valkoisen täytevanun täplittäessä sen. Nytko tuo murrosikä siis alkoi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti