Eevi ja Fina istuvat kuistilla ja paistattelevat päivää Kemijärven iltapäiväauringossa. Alkupäivien hurja temmellys on vaihtunut rauhalliseen päivärytmiin, postin hakua tienhaaran postilaatikosta, painimista pihanurmella ja vastarannalta kuuluvan koiran haukun tulkintaa. Ensimmäisen viikon säätilaan on mahtunut kaikenlaista, joinakin päivinä mittari kipusi vaivoin 10 asteeseen, eilen taas hikoilimme 26 asteessa. Sadettakin on saatu, mutta poutasää on ollut etusijalla. Pihalla pörisee moottorisaha aamusta iltaan, sillä viime kesänä hankitusta hirsikehikosta rakennetaan nyt pihakeittiötä rantaan. Rakentajana on taitava ja paikkakunnalla arvostettu puuseppä, ei voi muuta kuin ihailla ammattimiehen taitoa tukkien sovittelussa ja loveamisessa. Olavi ja vaimonsa ovat innokkaita koiraihmisiä ja tajusin, että olen aikaisemmin ollut heidän kanssaan tekemisissä agilityasioissa.
Eevi ja Fina eivät todellakaan ole vahtikoiria, sen todisti ensimmäinen aamumme mökillä. Olimme saapuneet yömyöhällä ja siksi uni maistui tavallista pitempään. Kun nousin ylös, hieraisin kirjaimellisesti silmiäni, pihalla oli vieras auto ja mies. Koirat sen kuin vain kuorsasivat ja minä tönäisin Eliaksen hereille, ulos katsomaan kuka pihalla häärää. Olavi siellä oli aloittanut mökin perustusten rakentamisen, oli tullessaan kyllä koputtanut ovellekin, ilman että kukaan kuitenkaan heräsi. Siis eivät edes koirat, joilla pitäisi olla moninkertaisesti tarkempi kuulo kuin meillä ihmisillä, heränneet tuohon koputukseen. Pahoissa aikeissa olisi joku voinut tyhjentää varastomme ja viedä auton, olisimme nukkuneet autuaan tietämättöminä siitä.
Viime viikolla kisasimme Vöyrissä, agirodussa ja laskujen mukaan juoksin kuusi rataa, tosin aika surkealla menestyksellä. Yksi vähältä piti – rata meillä oli, 0-tulos oli jo tulollaan, mutta kolmanneksi viimeisellä esteellä tuli kontaktivirhe ja siitä kimmastuneena ohjasin vielä Eevin väärälle esteelle. Pitkään suunniteltu Agirotu-joukkuekisa, joukkueessa Eevi ja lapset, meni mönkään, sillä Helmi ei päässytkään paikalle eikä varakoiraa saatu hälytettyä enää viime tingassa mukaan. Osallistuimme viestiin kuitenkin kolmella koiralla ihan harjoituksen vuoksi ja Fina pääsi myös kokeilemaan taitojaan suurella areenalla. Ihanasti pieni gasellini juoksi, hyppi, pujotteli ja kiipesi, pysyi kuulolla ja sain sen ohjattua radan loppuun asti hyväksytysti. Oikein innolla ajattelen tulevaa kisakautta, joka alkaa 1.8. Finan täyttäessä 18 kuukautta.
Tänään meillä on radio ja tv auki aamusta iltaan, sillä Jukka-juniorin tutkimusryhmän tulosta uutisoidaan lähdes kaikissa tiedotusvälineissä. Tietysti äitinä iloitsen pojan menestyksestä varsinkin kun olen saanut seurata miten paljon työtä ja uhrauksia sen eteen on tehty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti