Tyttö tuli sukuun!

Tyttö tuli taloon, vaikka genetiikan asiantuntijat olivat vakuuttaneet toisin. Ovat sanoneet, että suvussa poikageeni kulkee niin vahvana, ettei ole toivoakaan tyttöjen saamisesta. Toissapäivänä Jukka ja Riitta kumosivat tämän väitteen, sillä heille syntyi terve pieni tyttövauva. Kun lasketaan Eliaksen sukupolvesta tähän päivään, tulokas on ensimmäinen tyttö 12 pojan sarjan jälkeen ja siis kolmannessa polvessa. Pientä dramatiikkaakin odottelussa oli, sillä Riitan maksa-arvot kohosivat lauantaina ja synnytys päätettiin käynnistää heti maanantaina. Minut pyydettiin Pyryn hoitajaksi Tampereelle ja vielä klo 18 sain viestin sairaalasta, että taitavat tulla kotiin yöksi, kun mitään ei ala tapahtua. Kolmen tunnin päästä tuli iloviesti: Tyttö oli syntynyt! Isoveli Pyry villiintyi vallan, eikä nukkumaanmenosta tahtonut tulla mitään. Aamulla pääsimme jo katsomaan pientä tyttöä ja kyllä se oli sievä ja siro, ilon kyyneleet valuivat virtanaan pitkin poskiani. Millainen prinsessa suvun ainokaisesta tytöstä mahtaa tulla, mutta kyllä ainakin meillä isovanhemmilla on lupa hemmotella tätä ihmettä.


Isoäiti ja neiti Westermarck

Ennen Tampereen keikkaa ehdin kisata tiiviin viikonlopun Eevin ja Finan kanssa, kaiken kaikkiaan viisi kilpailua. Juokseminen tuntui jo reisissä, mutta hyvä niin, tiesin ainakin että olin juossut täysillä. Fina selvitti kaikki kolme rataa hienosti, lauantaina se teki kummallakin radalla 3 virhettä = 15 pistettä, mutta sunnuntaina se oli jo hiuksenhienosti suorittamassa puhdasta rataa. Pujottelussa se koukkasi ulos viimeisillä kepeillä ja sai sen ainoan virheensä, mutta olin iloinen että kontaktit olivat reilusti puhtaita ja rimat pysyivät ylhäällä. Fina pääsi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle, sillä sijoituksemme oli toinen. Se hyppäsi keskelle palkintopöytää korokkeen sijasta, halusi kai käydä tarkistamassa, mitä sieltä kannattaisi ottaa. Palkinnot olivat todella runsaat: ruusuke, koiranruokasäkki, koiran nameja, leluja, karkkeja, suklaata ja tarvikkeita. Elias oli mielissään, kun Fina tarjosi sille tuliaisena Fazerin sinistä.

Eevi oli vähän vaisu lauantain kisassa ja työskentelymme ei ollut parasta mahdollista. Olin ihmeissäni, missä on vika, eikö Eevi enää jaksa juosta vai eikö sitä haluta. Sen suu on pitkään haissut pahalta, olen epäillyt mätää hammasta tai hammaskiveä ja pyytänyt Eliasta tutkimaan suun. Sunnuntaina kun se pötkötteli sohvalla sopivassa asennossa, tarkastin itse sen suun ja löysinkin hajun aiheuttajan. Yläleuan takahampaiden välissä törrötti iso tikku, nyppäisin sen pois ja yököttelin pahasta hajusta. Kyllä on ihmeellistä, ettei Eevi ole mitenkään oireillut, ei raapinut kuonoa, syönyt kunnolla. Varmaan tikku on kuitenkin vaivannut sitä, ehkä päätä on särkenyt eivätkä hypyt maistuneet. Sunnuntain kisoissa sillä oli sellainen meno päällä, etten pysynyt ohjauksessa mukana. Niinpä Eevi sujahti väärälle esteelle vain minun ohjausvirheeni vuoksi. Se hylkäys ei harmittanut, sillä iloitsin Eevin innosta ja terhakkuudesta. Tämä oli taas tyypillinen esimerkki staffin korkeasta kivun sietokyvystä, pikkujuttu vaikka hampaan välissä törrötti tikku kalvaen ientä ja ylähuulta.


Finan palkintotili on avattu



Olen minä vaan aika hyvä staffi!