sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008

On se niin helppoa!

Olen laitekoukussa. Kaikki alkoi siitä kun pitkän harkinnan jälkeen ostin digitaalisen videokameran. Tein eri mallien kesken vertailuja Vertaa.fi-sivustossa ja perusteellisen tutkimustyön jälkeen päädyin hankkimaan tunnetun valmistajan kameran, joka olisi helppokäyttöinen, jonka hinta-laatusuhde oli kohdallaan ja jolla kuvattua materiaalia voisi helposti muokata. Kuvaaminen olikin lapsellisen helppoa, varsinkin kun kamerassa on Easycam-toiminto, joka säätää kaikki asetukset kohdalleen. Siis paina nappia ja kuvaa. Kuvausmateriaalin värit eivät tosin olleet identtiset kuvattavan kohteen kanssa, esimerkiksi joulunpunainen neuletakkini toistui viininpunaisena. Sen verran kannatti antaa periksi helppokäyttöisyydelle.

Eräs käyttövaatimuksistani oli, että videokuvaa pitäisi voida siirtää tietokoneelle muokattavaksi. Senkin piti olla niin helppoa! Kuvan käsittelyä varten tarvittiin vain pieniä valmisteluja kuten Motion Browser-ohjelman lataaminen tietokoneelle. Ennen kuin se onnistui, piti rekisteröityä valmistajan nettisivuille. Sitä varten tarvittiin 16-numeroinen tuotenumero. Mistä himputista sen löytäisin? Ohje opasti kärsivällisesti, että sen löytää pakkauksessa olleesta lehtisestä. Eipä lehtinen löytynyt ihan helposti, pengoin kirjahyllyä, lokerikkoa, tyhjensin roskakorin ja pulssini nousi huimiin lukemiin. Ennen kuin verisuoni ehti puhjeta päässäni, löysin vihkosen erään toisen laitteen pakkauslaatikosta. Kukahan sen oli sinne laittanut?

Ohjelma latautui kiltisti koneelle ja avasin sen pikakuvakkeesta. Ohjeen mukaisesti kiinnitin USB-kaapelin kameraan ja toisen pään tietokoneeseen. Kaiken piti olla kunnossa, mutta silti ohjelma huomautti, että kamera ei ole kytketty oikein, tarkista kaapeli. Avasin ohjekirjan ja tulkkasin pientä pränttiä kohdasta ”Videokameralla kuvattujen videoiden tuominen ja vieminen”. Sen verran sain selville, että tähän toimintoon tarvittiin ylimääräinen kaapeli, joka ei ole vakiovaruste. Mutisin itsekseni, että myyjä olisi voinut kertoa tästä, kun kerran peräsin juuri sitä ominaisuutta.

Seuraavan päivän ostoslistaan kirjasin videokaapelin. Kodintekniikkaliikkeen ystävällinen nuori mies sanoi selitettyäni ongelman. ”Niin, siis firewire-kaapeli”. Nyökyttelin, että kyllä kai, mutta en tiedä, onko koneessani sille aukkoa. Myyjä sanoi vakuuttavasti, että kaikissa uusissa koneissa on sellainen, kyllä kaapeli sopii 99,9 % -sesti siihen. Sain ostaa kaapelin avokaupalla.

Kotona kaivoin esille tietokoneen opaskirjan ja tutkin sen avulla koneen kaikki mahdolliset aukot, joihin kaapelin voisi pistää. Ei löytynyt, mutta sen verran opin, että joissakin valmistajan malleissa sellainen on ja joissain ei. Siis minulla oli juuri se riisuttu malli.

Siirryin tutkimaan puolison konetta, joka on vuosia aiemmin hankittu. Siitä antiikkikapineesta löytyi kaapelin mentävä aukko. Aloin homman alusta eli yritin asentaa siihen Motion Browser –ohjelman. Nyt CD-asema kieltäytyi yhteistyöstä. Ei ollut kuulemma käytössä! Nokkelana keksin avata valmistajan nettisivut ja etsiä sieltä samaisen ohjelman. Hetkeksi huumaannuin riemusta, kun sain sen ladattua eikä aikaa kulunut kuin 20 minuuttia. Huuma muuntui pian manaukseksi, ohjelma oli tarkoitettu Windows Vista – käyttöjärjestelmälle, minulla oli vanhanaikainen Windows XP.

Kaivoin puhelimeni luettelosta vuosia sitten tietoteknistä apua antaneen Jarin numeron ja soitin siihen hieman arkaillen. Puhelimeen vastasi reipas miehenääni joka kysyi, mitä minulle nykyisin kuuluu. Vastasin että muuten hyvää, mutta juuri nyt ovat hermoni riekaleina. Kerroin huoleni, jolloin Jari ehdotti, että kytkisin tietokoneen irti virrasta, irrottaisin CD-aseman ja sitten taas laittaisin kaikki takaisin. Ihme tapahtui! Cd-asema alkoi toimia, ohjelma latautui, yhdyskaapeli sopi sekä kameraan että tietokoneeseen ja yhdyskäytävä toimi. No, ihan pikkujuttu oli se, että ennen ohjelmankäyttöä piti ladata netistä pdf-muotoiset ohjeet toimintoa varten. Ne olivat jopa selkeät ja niiden avulla askel askeleelta sain videomateriaalin siirrettyä tietokoneelle. Sen muokkaus siellä on taas ihan oman tarinansa.

Koirat pyörivät hermostuneena ympärilläni, kun näprään vain laitteiden kanssa. Fina haukkuu kimeästi ja tekee leikkihyökkäyksiä Eevin kimppuun. Väliin Eevi työntää kuonon polvelleni ja kirputtelee käsivarsiani. Myönnän, tänään en ole ehtinyt touhuta niiden kanssa kuten tavallisesti.

Ei kommentteja: