Juhlintaa

Fina tarjosi meille lauantaina kuohuviiniä. Juhlimisen aiheena oli menestys ensimmäisissä 3-luokan kisoissa. Palkintopallille emme sentään nousseet, mutta huipputasolla juhlimisen arvoista on jo saavuttaa virheetön eli 0-tulos alle ihanneajan. SM-kilpailujen ja MM-karsintakilpailujen osallistumisoikeuden kriteerinä on seitsemän 0-tulosta kolmosluokassa, ja nyt Fina hankki niistä jo ensimmäisen. Ajatusleikittelyä tai realismia tämä vain on, sillä SM-forumilla kisataan voitosta tositarkoituksella. Kun 0-tulos on ollut niin vaikeasti saavutettavissa, olin päättänyt, että jos/ja/kun sellainen saavutetaan, sitä on juhlittavat kuohuviinin kera. Pitääköhän sääntöön tehdä Finan kisauran kohdalla tarkennus, ettei kuohuviinin nauttimisesta sentään tulisi tapa. Makealta onnistuminen joka tapauksesta tuntui. Edellisestä samantasoisesta tuloksesta agilitykentällä on jo vuosia, taisimme kisata silloin Dixie-mummun kanssa Lohjalla sen ollessa jo 10-vuotias.

Kisapäivän aamu ei ollut kovin lupaava, sillä Fina ei ollut lainkaan halukas jättämään lämmintä sänkyä aamutuimaan. Kantaessani sitä autoon, kuiskuttelin korvaan houkuttelevia lupauksia; runsaasti namipalkintoja, lelunretuuttamista ja kisailoa. Halukkuutta ei lisännyt rankkasade, joka piiskasi kentällä juoksevia koirakkoja ja ratahenkilöstöä armottomasti. Kun kotipihalla olin joutunut kantamaan Finan autoon, ei sitä myöskään ollut helppo saada ulos autosta. Lähtövuoroa odotellessamme se kiskoi itsensä ilmoittautumistelttaan sateensuojaan ja hyppäsi toimihenkilön syliin tärisevänä ja surkeana. Onneksi lähtöviivalla kisainto voitti surkeuden, ja Fina keskittyi upeasti radan kiemuroihin. Maalin tultuamme se loikkasi syliini ja suukotteli sateesta märät kasvoni entistä märemmäksi.

Sunnuntaina oli luvassa merellinen äitienpäivälounas, mutta kaksosten ja pikkuveljen salibandyturnausten vuoksi lounas muuntui päivälliseksi. Odottaminen olikin vain hyvästä, sillä tuuli tyyntyi kohtuulliseksi ja aurinko lämmitti ilman leppoisaksi. Risto kipparoi veneen Suomenlinnan vierasvenesatamaan, missä kajuutan pöytään katettiin kalaisia herkkuja, uusia perunoita ja laadukasta juomaa. Henrik viihdytti ennätystenkirjan tietokilpailulla ja valisti meitä ihmisten kummallisuuksilla ja hulluuksilla. Tässä muutamia kysymyksiä:

A. Mikä on pisin naiselle kasvanut parta?
B. Minkä kokoinen on suurin suussa pidetty skorpioni?
C. Mikä on raskain silmäluomella vedetty paino?

Kävely Suomenlinnan kallioilla ja kujilla sulatti sopivasti aterian, ja vierassatama oli jo hiljentynyt kun irrotimme köydet laiturista. Kotimatkalla ihailimme sateenkaarta ja joutsenten joukkokokoontumista suojaisessa poukamassa.


Eevi on läkähdyksissä aamulenkin keppileikin jälkeen


Äitienpäivää viettämässä


PS. oikeat vastaukset Henrikin tietokilpailuun.
A. 19, 1 cm,
B. 17,9 cm
C. 1,5 tonnia