Perheeseemme on syntynyt julkkis, joka on lupautunut jakamaan ihailijoille tassunmerkkejä. Kulmakunnan koiranulkoiluttajat tunnistavat julkkiksen, vaikka hän poseeraa kansikuvassa hieman epätavallisessa ympäristössä ja sähäkässä asennossa. Karvat eivät ole ojennuksessa eivätkä korvat ruusuina ohimoilla.
Kun viime perjantaina sain käsiini päivän postin, taisin kiljua jotain tällaista: “Ei voi olla totta, meidän Fina on kansikuvassa!” Aino Pikkusaari ei kertonut suunnitelmastaan laittaa Finan vesileikkikuva Koiramme-lehden kanteen, vaan halusi yllättää minut postilaatikolla. Siinä hän toden totta onnistui.
Jollei Koiramme-lehteä ei ole saatavilla, etusivulle voi kurkistaa täältä:
http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/koiramme/etusivu.htm
Staffeja parveili Tammitien nurkilla eilen siinä määrin, että sivullinen olisi voinut luulla täällä vietettävän jotain staffiyhdistyksen tapahtumaa. Gina, Neggu ja Remu saivat vahvistusrokotukset ja sen yhteydessä ehdittiin vähän seurustella. Erinomaisen hyvin kaikki pennut ovat kehittyneet, mutta Remu kyllä osoitti että staffipoika on eri maata. Se oli kasvanut ohi siskojen ja meno oli melko touhukasta. Fina yritti panna pojan aisoihin, olisi halunnut haistella tämän päästä varpaisiin. Kun Remu ei pysynyt aloillaan, emo rähähti äänekkäästi. Gina ja Neggu ovat suloisia tyttöjä, sopusuhtaisia ja hyvämuotoisia. Kaikki pennut ovat omistajien mielestä viisaita, kuuliaisia ja oppivaisia, enkä yhtään epäile sitä. Eliaksen vastaanotolla kävi lisäksi kuusi muuta staffia, joten kun Eevi ja Fina lasketaan mukaan, pihalla käyskenteli yhteensä 11 staffia (ei onneksi samaan aikaan).
Onneksi säätieteilijät erehtyivät perjantain sään suhteen, sillä meillä oli määrä pitää koira/grillikutsut. Aurinkoisella pihalla lapset puhalsivat jättisaippuoakuplia, koirat juoksivat piirileikkiä ja ihmiset seurustelivat kuohuvaa lasissa kannatellen. Grilli osoitti toimivansa moitteettomasti. Vieraina olivat salukit Romeo ja Veikko sekä pikkutyttö Gina perheineen.
Kun lauantaiaamuna tein lähtöä Hyvinkään Kynä 09 -tapahtumaan, Elias sanoi koirille: Nyt se taas lähtee ja jättää meidät kotiin. Se oli kyllä liioiteltua, yleensä sentään mukana on jompikumpi koirista, ja Elias jättäytyy omasta tahdostaan kotiin, varsinkin jos olen lähdössä agilitykentille. Hyvinkäällä osallistuin kirjailija Mari Mörön vetämään proosapajaan ja koirat jopa unohtuivat täysin. Marin opit olivat erinomaisia ja oma tekstini sai aivan uusia ulottuvuuksia hänen ansiostaan. Tänään vein kirjoituksen WSOY:lle, osoitettuna Erätarinakilpailun jurylle. Odotukset eivät ole voiton kulmassa kiinni, mutta kilpailuun osallistuminen oli hyvä kimmoke terävöittää kirjoittamista. Ehkä jatkan tätä tarinaa, varsinkin kun
Mari Mörö oli oikein kannustava ja lupasi kommentoida aikaansaannostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti