Edellinen markkinointitilaisuus ei sen sijaan johtanut kauppoihin. Olimme suostuneet Holiday Clubin lomaosake-esittelyyn Flamingon hulppeissa tiloissa. Tilaisuus alkoi leppoisalla jutustelulla ja kiihtyi kohti todellista ostopäätöstä. Tarjolla oli niin edullinen lomaosake ja vain juuri sillä hetkellä, että meidän ei mitenkään kannattaisi jättää tilaisuutta käyttämättä. Esittelijän posket punoittivat ja myyntipäällikön kämmenet olivat kosteat, raukat tekivät kovasti töitä meidän eteemme provision kiilto silmissään. Paljon hyvää tarjouksessa oli, mutta silti. Ei isoja päätöksiä tehdä runsaan tunnin neuvottelun jälkeen varsinkaan kun käteen ei jää muuta kuin ruutupaperille kirjattuja irrallisia lukuja. Nyt kotona en edes oikein muista, mitä kaikkea sopimukseen olisi kuulunut. Olen suuresti helpottunut, että en laittanut nimmaria paperiin, vaikka läheltä piti. Harmittaa myös, etten kysynyt saako lomaosakkeisiin viedä koiria.
Viikon aikana isovarvas on palannut entisiin mittoihinsa ja kengät mahtuvat jo jalkaan. Se ei myöskään estänyt minua viikonloppuna juoksemasta Finan perässä agilityradoilla. Buranaa tosin tarvittiin liikkuvuuden parantamiseksi. Menestys ei ollut päätä huimaava, viidestä lähdöstä saimme vain yhden hyväksytyn radan. Se oli kyllä hienosti virheetön, mutta aika ylittyi hieman monien paniikkipelastusten takia. Surmanloukku näyttää kaikilla radoilla olevan putki, sillä jos se törröttää kutsuvasti linjalla, Fina sujahtaa sinne välittämättä ohjeistani. Nyt olen suunnitellut käyttäväni sanaa Käpy paniikkitilanteissa, sillä ainakin metsäkävelyllä sana vaikuttaa Finaan kuin sähköisku. Se pomppaa ylös vaikka työn alla olisi kuinka haasteellinen karahka.
Eevi ja Fina arvokkaina Olkkalan kartanon portailla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti