Veri on vettä sakeampaa

Viikko sitten yritimme päästä juhannustunnelmaan Ängholmin saarella Houtskarin liepeillä. Yöllisen sateen jälkeen maa litisi märkyyttä, pilvet olivat lyijynharmaat ja lämpömittari näytti juuttuneen kahdentoista lämpöasteen lukemaan. Melkein koko perhe oli kokoontunut Jukan ja Riitan kesäpaikkaan muistoissa edellisten vuosien auringon lämmittämät rantakalliot ja ateriointi ulkona pitkän pöydän äärellä. Nyt pidennetty pöytä täytti pienen mökin tuvan seinästä seinään, mutta sopu antoi sijaa kaikille syöjille. Ulkona Eevi, Fina ja Gina juoksivat käpyjen ja keppien perässä sellaisella vauhdilla, että oma energia piti ne lämpiminä. Gina unohti päiväunet ja se piti lopulta viedä vierasmajan pedille lepäämään. Lauantaina pilvet jo väistyivät auringon tieltä ja siirryimme rantakallioille touhuilemaan. Vaikka päivällä oli syöty runsas lounas Norrskatan Veranda-ravintolassa, makkarat ja muurinpohjaletut hävisivät nälkäisiin suihin suoraan pannulta. Niin, ensimmäistä kertaa voitiin sytyttää kokko rantakalliolle, kun metsäpalovaroituksesta ei ollut tietoakaan.


Väsähtänyt juhannuksenviettäjä

Kotimatkan alkaessa sunnuntaina Ängholmin rantaan paistoi kirkas aurinko, mutta keskellä merta tuli seinä vastaan. Merisumu oli laskeutunut Galtbyn selälle niin sakeana, ettei eteen nähnyt kuin muutaman metrin. Kun sekä Viking että Silja seilaavat samalla selällä, ei pienellä moottoriveneellä tohdi ajaa reitille sokkona. Lopulta kotisatamaan päästiin Galtbyn lossin perässä peesaten.

Arki jatkui Tammitiellä hyvin intensiivisenä, kun saimme hoitoomme Jukan Annan 1,5 v, Pyryn 4 v sekä Riston Henrikin 9 v ja Gina-pennun 3,5 kk. Anna on rohkea tyttö, jonka tekemisiä pitää vahtia herkeämättä. Kaksi kertaa osuin onneksi ajoissa paikalle, kun induktiolieden levyt hehkuivat tulipunaisina. Anna oli ehtinyt kääntää nappulat maksimille. Toisella kerralla oli leivinpaperin kulma jo mustunut hiileksi ja tulipalon alku oli lähellä. Annan rohkeus koirien suhteen on sekä hyvä että arveluttava asia. Silittely saattaa muuttua hetkessä nipistelyksi tai hännästä kiskomiseksi. Kerran kuulin Eevin murahtavan ja näin sen siirtyvän suojaan kovakätiseltä ihailijalta. Koirat taas olivat kovin hellävaraisia eivätkä tönineet Annaa kumoon, eivät nuolleet kasvoilta päivän menyytä.

Viikkohulinat huipentuivat eilen Hämeenlinnan sukulaisten vierailuun. Leppeässä illassa pihamaalla raikui 20 sukulaisen puheensorina, jonka ylitti vain kroketin pelaajien voiton- ja häviön huudot. Eevi räksytti kun ei päässyt mukaan nuorempien koirien leikkeihin. Vierailulle oli tullut myös pieni ja tarmokas vuoden ikäinen Edi-uros, joka rakastui Ginaan silmittömästi. Se sai Ginan houkuteltua raisuihin leikkeihin, joiden luonne muuttui illan edetessä rakasteluyrityksiksi. Lapsimorsian ei tainnut ymmärtää, mitä selässä nytkyttävä Edi halusi, se vain jyrsi tyytyväisenä puruluutaan.

Kun vieraiden autot suuntasivat nokkansa Turkuun, Hämeenlinnaan, Laaksolahteen ja Hviträskiin, Tammitien taloon laskeutui hiljaisuus. Tänään Eevi ja Fina ovat nukkuneet koko päivän ja isäntäväki on hoitanut viikon rästitöitä kumpikin oman tietokoneensa ääressä. Hellepäivän olisi kyllä voinut leppoisamminkin viettää. Toivottavasti kesälämpöä ja aurinkoa vielä riittää viikoiksi eteenpäin.