Ginan lupaava agilityura. Roy halusi eilen tulla yökylään Ginan kanssa ja siitä pyynnöstä ilahduimme niin me ihmiset kuin koiratkin. Heti eteisessä alkoivat riehakkaat leikit, jotka jatkuivat taas heti aamulla kun silmät aukenivat. Välillä Fina ja Gina näykkivät toisiaan hellästi, välillä taas painivat raivokkaasti muristen. Kun Gina riehaantuu liiaksi, Fina ärähtää ja saa pennun palaamaan ruotuun. Eevin leikkimieli ei ole vieläkään syttynyt, se pitää Ginan loitolla äänekkäillä komennoilla. Tänä aamuna osuin makean tilanteen seuraajaksi. Näin Ginan hyppääävän sängystä valtavalla loikalla ja osuvan matolla selällään pötköttävän Eevin mahan päälle. Eevi kimmahti ihmeen ketterästi ylös ja ajoi sopimattomasti käyttäytyvän tyttärentytön ulos huoneesta.
Sopivasti sateen lakattua lähdimme agilitykentälle perehdyttämään Ginaa esteisiin leikin varjolla. Hyppysiivekkeiden väliin laitettiin ns. speedpumpit eli puolitetut putken kappaleet merkkaamaan hyppyrimoja. Kun lelu heitettiin siivekkeiden välistä, Fina oppi kuin huomaamatta hyppäämään matalien esteiden yli. Putken läpi se oppi juoksemaan, kun Roy ensin ryömi edellä. Sitten heitettiin lelu putkeen ja lopulta Ginaa kutsuttiin luokse putken toisesta päästä. Tarvittiin vain pari opetuskertaa ja pentu oli sisäistänyt tehtävät. Välipaloina leikittiin ja retuutettiin köysilelua. Täytyy muistaa annostella harjoitukset lyhyisiin noin vartin pituisiin jaksoihin, ettei pentu väsy tai kyllästy opetukseen.
Fina ja minä urakoimme viikonloppuna Stadi Gameseissa helteisellä Laakson kentällä. Kisat taitavat kerätä maan suurimman osanottajamäärän ellei lukuunoteta SM-kilpailuja tai MM-karsintakilpailuja. Finan medi3-luokassa oli yli 50 koirakkoa. Kolmesta ensimmäisestä kisasta saimme hylkäyksen, mikä tuntuu olevan meille jo vakiotulos alun yllättävän menetyksen (lue tuurin) jälkeen. Kun viimeisessä kisassa jopa 0-tulos oli hiuskarvan varassa, olin liikuttavan onnellinen. Ehkä taas joskus saamme juhlia menestystä kuohuviinilasillisen kera.
Minulta meinasi kisajuoksut päättyä täysin, sillä hetken jo luulin että olin murtanut isovarpaan ulkoiluttaessani Finaa kisojen lomassa. Varoituksena sanottakoon, ettei pidä lähteä Crocsit jalassa maastoon remmissä riuhtovan koiran perässä. Muodottomissa muovijalkineissa tuntoherkkyys ei ole aivan parasta laatua, ja niin iskin varpaani varpujen alle piiloutuvaan kiveen niin että säkenet lensivät silmissä. Pystyin vielä vaihdtamaan kisatossut jalkaani, mutta kun riisuin ne illalla, isovarvas tykytti mustana ja turvonneena, eikä jalka kestänyt ottaa askeltakaan. Olisi pitänyt heti ottaa käyttöön KKK-hoito, mutta enhän voinut tehdä sitä ennen kuin illansuussa kisajuoksujen päätyttyä. Nyt olen konkannut jalkapuolena Buranan avulla, mutta onneksi turvotus ja särky alkavat helpottaa.
Tänään oli lähes perhejuhlan tunnelmaa kun Eevin pentu ja Finan veli Haba tuli vastaanotolle ottamaan uusintarokotukset. Pihalla eno nuuhki uteliaana sisarentytärtä sillä aikaa kun emo ja sisar tuijottivat silmät kovana komeita jälkeläisiään. Haba on kerrassaan kaunis ja hurmaava staffipoika. Perhetapaamiseen toin vielä terveiset toiselta veljeltä eli Noilta, jonka isäntä juuri tänään lähetti mukavan kertomuksen pojan touhuista ja pari kaunista kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti