Kirjoittamista ja agilityä

En ole ollut kirjoituslakossa, vaikka edellisen blogin kirjoittamisesta on lähes kolme viikkoa. Viime yönä sain valmiiksi ennakkotehtävätekstit ja lähetin ne Mari Mörölle. Äsken painoin Lähetä-nappia, jotta myös kurssilaiset saavat tekstini luettavaksi. Mari Mörö on räätälöinyt kirjoaittaryhmällemme (Palmenia-kurssilta muotoutunut kuuden naisen porukka) oman kurssin kotonaan Mörönperällä kesäkuun puolessa välissä. Tekstien analysoinnin lisäksi odotan kovasti päästä katsastamaan Marin kuuluisa puutarha. Päivän hesarissa Mari pakinoi siitä miten syvällä hän on puutarhanhoidossa ja miten dollarin kurssin arvo saa hänen puolestaan olla vaikka sama kuin perunamaan pH-arvo.

Gina lähti juuri kotiin oltuaan viikonloppukylässä. Meillä oli niin rauhallista että mielessä kävi ajatus, ettei kolme staffia ihan mahdoton kuvio olisi. Tietenkin peuhua riitti ja metsässä revittiin keppejä hullun lailla, mutta myös rauhallista yhteisoloa maltettiin viettää. Välillä Eevi otti huoltajan roolin ja nuoli Ginan sateessa kastuneen turkin kuivaksi. Sängyssä oli ahdasta, kun kaikki kolme halusivat nukkua kanssani. Eevi haluaa yleensä nukkumarauhan omassa korissaan, mutta nyt se änkesi myös sänkyyn varmaan hieman kateellisena Ginan saamasta huomiosta. Ehdin jo Sarille kiitellä Ginan hyvää käytöstä, kun huomasin että se poissa ollessani oli ottanut eteisen pöydältä Smartie –suklaanappipurkin, levitellyt karkkeja olohuoneen matolle ja syönyt noin kolmanneksen siitä.

Vain pari kuukautta sitten piti lenkille lähdettäessä vetää päälle lämpökalsarit, tikkihousut, villasukat, talvikengät, kauluri, pipo, käsineet, tikkitakki. Kun viileä kevät vaihtui hetkessä läkähdyttäväksi helteeksi, ei oikein tiennyt miten keventää vaatekertaa. No, se helle meni ja nyt taas vedetään villatakkia niskaan. Äkillinen lämpö toi myös käärmeet paistattelemaan päivää kallioille. Vähältä piti tilanteita on ollut useita ja nyt yritämme kulkea ”käärmevarmassa” maastossa, mutta varusteena on kaiken varalta vaellussauva. Sillä kolkuttelen eteeni, että mahdollinen käärme ehtisi luikertaa karkuun. Eilisellä iltalenkillä kävelytietä ylitti käärme ja Elias Eevin ja Ginan kanssa ehti juuri loikata sen yli. Viime viikolla Vantaan Ojangossa käärme puri koiraa aivan kisakentän aidan vieressä. Siellä ei käärme näköjään säikkynyt melua, ei askeleita eikä autoja. Punkit ovat myös runsaina liikkeellä, vaikka meidän koirien turkista niitä ei ole vielä löytynyt. Kerrankin olimme ajoissa ja annoimme Exspot-käsittelyn ennen punkkien puremia.

Olen huolissani Finan hampaista, sillä kivien pyöritys on jo kuluttanut kulmureiden kärjet tasaisiksi. Eräänä päivänä löysin sängystäni jopa pieniä graniitinpaloja, Fina oli pureskellut kivenmurikkaa. Kivenkovasta harrastuksesta huolimatta sillä näyttää olevan vahvemmat hampaat, kuin emollaan, sillä yhtään ei ole vielä katkennut.Kop, kop!  Eevin kaikki kulmurit katkesivat jo nuorella iällä ja nyt sillä on kaikki hampaat nysiä. Etuhampaat eivät enää pidättele kieltä sisällä ja se on hullukurisen näköinen kun punainen kielenpää tursottaa ulos.

Eevin söpö kieli. Huomaa myös vaaleanpunainen sydänkuvio kuonon päällä.

Ei ainoastaan kirjoittaminen ole syypää siihen, että kotityöt ovat tällä viikolla jääneet hunningolle. Agility on haukannut melkoisen lohkon viikosta, laskeskelin saldoksi yli 20 tuntia. Olemme osallistuneet 6 kisaan ja saaneet vain 2 tulosta, eivät edes puhtaita nollia. Aikaa on myös kulunut treeneihin, ohjaamiseen, epävirallisissa kisoissa työskentelyyn. Silti, hauskaa ja innostavaa harrastamista ihanan koiran ja mukavien ihmisten parissa.

Vihti 22.5.