Taistoja pihamaalla

Hyökkäys pihan kutsumattomia vieraita vastaan on täydessä käynnissä. Voikukat ovat melkein nujerrettu ja jopa ilman kemiallisia taisteluaineita. Vuohenjuuri kasvaa ainakin parikymmentä senttiä päivässä, ja sen kanssa on raivoisa taistelu vielä meneillään. Voittajaa on liian aikaista veikata, sillä sitkeä kasvi ei vähästä lannistu. Kiskon varsia paksut puutarhahanskat kädessä, Elias käyttää viikatetta ja toivomme että sallitut kasvit ehtisivät kasvussa edelle ja tyrehdyttäisi sitkeät tunkeilijat. Merkkejä on jo seuraavaan ottelukumppanin ilmaantumisesta. Sen leviämiseen olemme itse syypäitä, sillä vuosia sitten toimme muutaman taimen tuliaisena tuttavan mökiltä. Pihalla oli silloin vielä aukkoja, joihon ajattelimme tuon sievän valkokukkaisen köynnöskasvin tuovan täydennystä. Nyt kasvi terrorisoi pensaita ja istutuksia ympäri pihaa, tukahduttaa ne tiukalla kuristusotteella.

Kesäistä koiraonnea on, että ulko-ovi on päivät pitkät auki ja Eevi ja Fina saavat kulkea mielin määrin ulos ja sisään. Kun aurinko porottaa liian kuumasti, ne palaavat sisätiloihin ja heittäytyvät pötkölleen viileälle lattialle. Lempipaikka ulkona on portaiden yläpää, josta on mainio näköala tielle ja sillalle. Eevin voi huoletta jättää ulos vaikka portit olisivat auki, mutta Finaan en vielä oikein luota. Tänään tosin koirat saivat runsaat kiitokset, kun malttoivat pysyä aloillaan vaikka aidan viertä kulki kaksi räksyttävää villakoiraa. Mahtoiko räksyjen omistaja kulkea aidan takana sydän syrjällään peläten portailla istuvien staffien hyökkäystä avoimista porteista.

 Tarkkailijat

Naapurin Matti toi syksyllä hirvenmetsästyksen aikoihin koirille puhdistetun hirven sääriluun. Aarre on tallessa ulkovarastossa, mutta joka päivä se nostetaan hetkeksi pihanurmikolle järsittäväksi. Koirilla on luunkaluamisvuorot, joita noudatetaan säntillisesti. Silmä kovana kuitenkin tarkkaillaan lähietäisyydellä, jospa toinen luovuttaisi vuoron yllättäen. Työ käy näköjään voimille, sillä koira saattaa lopettaa kaluamisen vapaaehtoisesti ja palata sisään. Kun eilen vein luun Eevin jäljiltä talteen, Fina kyykistyi merkkaamaan sen paikan nurmikolla. Minä saan luun seuraavaksi, se ilmoitti.

 Tarkkailija