Television viemät

Jos televisionkatselijatutkimusta olisi menneellä viikolla tehty meidän taloudessamme, antaisi se varmasti vääristyneen kuvan katselutottumuksista sekä ruudun ääressä vietetystä ajasta. Viikko nyt sattui olemaan urheiluhullun perheen unelma, tarjontaa kun oli kesälajeista talviurheiluun. Australian avoimet tenniskisat naulitsivat Eliaksen alakerran sohvalle, Eurosport-kanava aukesi aamuvarhain eikä sulkeutunut ennen kuin vasta iltamyöhällä. Alhaalta kuului huutoja ja hihkaisuja, niin täysillä mies eli huippupelaajien pallojen sinkoillessa verkon yli. Paitakin piti välillä vaihtaa aivan kuin mies olisi hikoillut pelaajien kanssa 40 asteen helteessä. Pienen katastrofin makua oli ilmassa kisojen alkaessa, sillä Canaldigitalin Eurosport-kanava ei suostunut aukeamaan. Syynä oli taivaalle ammuttu Thor6-satelliitti, joka lähetti ohjelmaa uudesta vinkkelistä eikä antennimme enää löytänyt kaikkia ohjelmia. Asentajan saaminen paikalle olisi kestänyt liian kauan, monta arvokasta peliä olisi jäänyt näkemättä. Puhelinsoitto kilpailevalle kanavayhtiölle pelasti tilanteen ja parin tunnin kuluttua PlusTv lähetti Eurosportin kautta televisioomme huipputennistä Australiasta.

Taitoluistelun EM-kisojen musiikki on viikon puolesta välistä lähtien tulvinut huoneisiin ja olohuoneen takaseinän ison kankaan ovat täyttäneet taidokkaat luistelijat. Eilen iloitsimme upeiden suomalaismimmien voitokkaista suorituksista. Kateus on ruma asia, ja ihan hävettää naapurimaan puolesta. Naisluistelijan valmentaja on esittänyt protestin suomalaisten suosimisesta.

Tänään televisiosurffailu on yltynyt aivan mahdottomaksi; yhdeltä kanavalta piti seurata ampumahiihtoa, sitten piti vaihtaa naapurikanavalle seuraamaan Poutiaisen pujottelua, palata takaisin kakkoselle vahtimaan hiihdon maailmancupin sprinttiä, klikata Eurosportille katsomaan miten miesten neljännesvälierät etenevät ja palata takaisin kakkoselle ihailemaan taitoluistelukisojen loppunäytöstä. Melkoista nojatuolimatkailua: Melbourne - Cortina - Otepää - Antholz - Helsinki. Elias on tänään urheillut vain ruudun ääressä, mutta minä olen myös ehtinyt käydä Finan kanssa kisaamassa Hyvinkäällä (hyväksytty rata, mutta muutamia turhia virheitä).

Eevi ja Fina ovat silminnähden kyllästyneitä isäntäväen tv-maniaan. Fina kyllä mielellään änkeää kylkeen kiinni tai syliin ja nautiskelee raaputuksista, mutta Eevi ilmoittaa äänekkäästi, milloin televisiokiintiö on täyttynyt. Pihalla pyöriessään ja kimittäessään se kertoo naapureille, miten mielissään se on saatuaan lauman taas terveellisille tavoille eli ulkoilemaan. Metsän valkoinen peite ei ole esteenä koirien lempileikeille. Fina kuopii lunta ison kuusen alla kuin poro jäkälää etsiessään ja löytää kuin löytääkin käpyjä. Kun keppejä ei löydy maasta, voi kiskoa ison männyn alaoksia.



Finan vyötärön ympärys on jopa pienentynyt, sillä tällä viikolla se ei ole syönyt paljoakaan. Jos se yleensä suostuu tulemaan keittiöön, se vain vilkaisee ruokakuppia ja lähtee pois. Raejuusto, joka on ollut sen herkkua, kelpaa vain jos tarjoan sitä kädestä. Tänään tarjosin sille maksalaatikkoa, ja se suostui näykkimään hiukan kupin reunasta. Tiineyskalenterin mukaan neljännellä viikolla ilmenee syömättömyyttä ja Finan käytös kyllä puoltaisi positiivista löydöstä. Huomenna soitan ja varaan ultran seuraavalle viikolle.

Palaan vielä television katseluun. Riemastuin kuin näin ohjelmalehdessä että suosikkini Amazing Racen uudet jaksot alkavat tänään. Tässä jaksossa kilpailijoiden matka ulottuu myös Suomeen. Ihanan jännittäviä sunnuntai-iltoja luvassa!