Kauan odotettu talvisää saapui vihdoin ilahduttamaan ulkoilijoita. Tuore lumipeite kertoo mielenkiintoisia tarinoita. Pihalla on kierrellyt jänis ja jälkien pienen koon vuoksi pelkään jopa, että vierailulla on ollut citykani. Oma suosikkipolku oli korkkaamaton, meidän reitillemme ei ollut vielä ehtinyt muita ulkoilijoita. Eeviä ja Finaa ei fleece-mantteli häiritse, eikä yli 10 asteen pakkanen nipistele anturoita. Äskeisellä lenkillä keppileikki oli ihan mahdottoman sitkeä, ei auttanut lumipallo- eikä käpyhoukuttelut. Led-lamppujen valokeilat heiluivat vain pensaikossa, kun kepin herruudesta taisteltiin. Tovin odottelun jälkeen pimeydestä sukelsi keppi hampaissaan 8-jalkainen otus, jonka neljä fosforisilmää ja kaksi kohdevaloa peilasi otsalamppujemme valokeilassa.
Lauantaina vietimme Henrikin myöhästyneitä syntymäpäiviä Sarin ja Riston luona. Koolla oli naapureita, ystäviä ja sukulaisia, kaiken kaikkiaan 9 lasta ja 11 aikuista. Glögi ja tarjoiluvatien herkut saivat kielenkannat irtoamaan ja taisivat talon seinät pullistella ääniaalloista. Lapsetkaan eivät olleet kaikkein hiljaisimpia. Hännänhuippuna juoksenteli ympäriinsä Gina, joka yritti saada mielipiteensä kuulluksi kumealla haukulla. Lasten herkkupöydän ääressä Ginalla oli oma tuoli ja siinä se istua nökötti joukon jatkona. Hieman epäreilua oli, että sille ei ollut katettu omaa lautasta. Ehkäpä opetukseksi, sillä se oli päivällä tyhjentänyt pöydälle jääneen aterian. Gina on kehittynyt hyvämuotoiseksi ja kauniiksi staffitytöksi ja kaikkein hienointa on sen upea luonne. Se peuhasi tasavertaisena lasten kanssa, ei napsinut, eikä villiintynyt, kävi välillä tervehtimässä aikuisia, hyppäsi omalle tuolilleen tarkkailemaan menoa ja kun väsähti, levittäytyi lattialle sammakkoasentoon. Mukavaa kun Gina tulee meille hoitoon heti joulun jälkeen. Alan opettaa sille näyttelykäyttäytymistä, sillä tarkoitus olisi keväällä arvioittaa ulkomuoto näyttelykehässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti