Viimeisiä viedään

En voinut uskoa silmiäni, että edellinen tekstini on marraskuun lopulta. Kiirettä on näköjään ollut ja aika livahtanut ohi huomaamatta. Onhan kuukauden aikana sentään ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. On vietetty perheenjäsenten syntymäpäiviä, on pidetty glögikutsut 40 sukulaisen voimin ja vietetty joulua Turussa. Ennenkuin vuosi 2016 painuu historiaan, liitetään blogitekstien jatkoksi vielä yhdet kuulumiset.

Vuosien ajan koirat ovat säästynyeet kennelyskätartunnoilta, mutta joulukuun alussa Hedy alkoi köhiä ja silmät rähmiä. Ilman sen tarkempaa tutkimista päädyttiin toteamaan tauti kennelyskäksi. Viikon kuluttua myös Finalle ilmaantuivat samat oireet. Ilmeisen lievä tartunta oli kuitenkin kyseessä, sillä koirat olivat pirteitä ja hyväkuntoisia. Yskä ei estänyt Hedyä spurttailemasta metsälenkillä, enkä myöskään estellyt sitä, koska eläin kyllä yleensä osaa toimia kuntonsa mukaan. Ehkä ei päde aina staffeihin, niiden kivunsietokynnys on kyllä kovin korkealla. Aikoinaan esiäiti Cessi sairasti kennelyskän niin rajuna, että koko perhe valvoi sen kovien yskänpuuskien vuoksi. Koska kyseessä on viruksen aiheuttama tauti, ei siihen pure lääkkeetkään. Jos kuitenkin ilmenee jälkitauteja, kuumetta tai tulehdusta, antibioottihoito on kohdallaan. Nyt koirat ovat terveitä, mutta emäntä potee nuhakuumetta. Eilen aivastin niin voimallisesti, että kylkilihas revähti. Lepoa, paketti nenäliinoja ja kuumaa juotavaa hoitona, kyllä tämä tästä pian hellittää.

Milloin jouluruokaa tarjoillaan? Montako koiraa kuvassa?

Perunateatteri

Joulujuhlan väsähtäneet, Gina ja Fina

 Matkasimme aatonaattona Turkuun ja yövyimme Scandic Juliassa kuten aikaisempina vuosina. Kun myös Riston perhe oli kutsuttu joulun viettoon, ja meitä oli 13 henkilöä ja 4 koiraa, näimme parhaaksi hakea nukkumarauhaa hotellihuoneesta. Aivan rauhallista hotelliyöpymistä ei kuitenkaan suotu, sillä yöllä Fina oli ripuloinut ja pissannut huoneen lattialle. Onneksi huoneessa ei sentään ollut kokolattiamattoa. Ripulin aiheuttaja oli ilmeisesti illalla Jukan luona pihistetty kanankoipi, josta suurin osa ehti mennä Finan kurkusta alas. Ruoansulatusongelma meni onneksi ohi, eikä seuraavana aamuna tarvinnut pestä lattiaa. Ulkoilu koirien kanssa Turun Samppalinnan mäellä jäi tällä kertaa väliin, sillä kaupunkia koetteli raju myrsky ja kaatosade. Joulurauhan julistamisen aikoihin sade kuitenkin lakkasi ja uskaltauduimme Raatihuoneen torille kuuntelemaan juhlallista soitantaa, laulua ja joulun julistusta. Turvatoimet olivat näyttävät, paikalla oli raskasta kalustoa niin armeiljalta kuin poliisilta. Tiesuluksi ajettu armeija rekka jopa säikäytti aluksi, kun ei ymmärtänyt sen olevan suojavallina tilaisuudelle.

Tänään otin kuvan joulunvihreästä pihamaisemasta. Ehkä saamme pian kuitenkin talvisia maisemakuvia, ensi viikolla on luvassa kireitä pakkasia.

 

Aamulenkillä Hannusmetsässä nähtiin kaksi valkohäntäpeuraa

Joulukuun viherrystä

Terveiset Vietnamista

Syksyn kaukomatka on takana ja mieli virkeänä uusista kokemuksista. Valokuvat ja videot on purettu koneelle, mutta edessä on vielä olennaisten kuvien erottelu sadoista räpsäyksistä. Vietnam on pitkä maa ja Suomen kokoinen. Matkaaminen pohjoisesta etelään antoi käsityksen siitä, miten paljon erilaisuutta maahan mahtuu niin maantieteellisesti kuin kultturellisesti. Ihmiset ovat ystävällisiä, ahkeria ja toimeliaita. Hymy on kasvoilla herkässä ja lähes kaikkiin kysymyksiin vastataan myönteisesti. Eri asia on sitten, onko kysymystä edes ymmärretty, englannintaito on yleisesti ottaen puutteellista. Liikenne on kaoottista, mutta jotenkin silti järjestäytynyttä ja sujuvaa. Polkupyörät, skootterit ja moottoripyörät pujottelevat autojen välissä, ja kaikille on tilaa mennä. Äänimerkkiä käytetään enemmänkin tilan tarjoamiseen kuin ajovirheestä moittimiseen. Eurooppalaiselle maan hintataso on käsittämättömän alhainen, herkullinen äyriäisillallinen juomineen maksaa kahdelta noin 15 euroa. Tuoretta kalaa ja äyriäisiä syötiin niin paljon, että kestää varmaan hetken ennenkuin Suomessa on halua valmistaa pakastetuista aineksista ateriaa.

Koirat olivat matkan aikana kotona tutun koiravahti Royn hoidossa. On todella helppoa lähteä reissuun, kun tietää koirien nauttivan vierihoidosta tutun isännän kanssa. Whatsapit lentelivät Suomen ja Vietnamin väliä, kun Roy päivitti kuulumisia tai tarvitsi lisätietoa koirien ruokinnasta. Elisa sen sijaan piti meidät puhelinpimennyksessä, sillä koko matkan aikana ei löytynyt yhteistyöoperaattoria. Vaikka kuullut kerrottavan, että Vietnamissa syödään koiranlihaa, ei väitteelle tuntunut löytyvän todisteita. Koiria näkyi kaduilla ja ihmisten hoivissa, ja kaikki näyttivät olevan hyvin hoidettuja. Erityisesti hauskutti näky, kun perhoskoiraa kuljetettiin valtakadun liikenteessä mopon tavaratelineellä. Se tasapainoili siinä vapaasti, eikä näyttänyt ollenkaan olevan vaikeuksissa, vaikka omistaja kurvaili mopollaan kaistalta toiselle. Vietnamin koirarotu on ridgeback-tyyppinen hieman kelpien mallinen koira, jota käytetään metsästyksessä.

Halonginlahden purjehtijakoirat

Koiranpentu lähdössä pyöräilemään

Tämä söpöliini oli kaupan maskottina

Temppelinvahdit

Koira on otettu mukaan perheen uimaretkelle

Suihkuun!

Syksyn maskotti

Tenniksenpelaajaa odotellessa

Vaikka meidän staffit eivät ole himouimareita, ne eivät kuitenkaan vieroksu vettä eivätkä vesileikkejä. Jos sanon, että nyt mennään suihkuun pesulle, ne juoksevat vapaaehtoisesti pesuhuoneeseen. Fina on innokkaampi suihkuttelija ja haluaa tulla ensimmäisenä käsittelyyn. Hedy seisoo ovella kiltisti ja odottaa vuoroaan. Kun itse menen suihkuun, ne eivät huomioi sitä mitenkään, mutta Eliaksen aamusuihkutus saa ne villiintymään. Ne vahtivat silmät kovana Eliaksen aamutoimia ja syöksyvät pesuhuoneeseen pienimmästäkin vihjeestä. Fina napsii suihkusta leviäviä vesipisaroita niin että naksutus kuuluu. Lopulta sen turkki on aivan märkä aivan kuin olisi itse käynyt suihkussa. Kun Elias lähtee pelaamaan tennistä ja laittaa saunan valmiiksi päälle, koirat vonkuvat eteisessä odottaen suurta vesileikkiä. Olen jopa hieman kateellinen kun yksikään koira ei odota minua ovella jumpasta tullessani eikä villiinny sauna/suihkukäynnistä.  Pari viikkoa sitten kävin Hedyn ja Finan kanssa koirauimalassa ensi kertaa kesän jälkeen. Fina on jo tottunut uimahallissa kävijä, mutta oli ilo nähdä, miten Hedy uskaltautui nyt itsenäisesti uimaan. Se jopa hyppäsi veteen altaan reunalta. Fina aloittaa uimisen aina hillitysti altaan matalalta reunalta.

Ahkera agilityn treenaaminen on tuottanut tulosta, sillä Ginan kanssa saimme viime viikon kisoissa tuplanollan. Eilisissä kisoissa tuli niin ikään 0-tulos. Jos vielä tähtäämme ensi kesän SM-kisoihin, niin melko lähellä olemme jo osallistumiskriteerien täyttymistä. Seitsemästä 0-tuloksesta neljä on saavutettu, joista siis kaksi muodostavat vaadittavan tupla-nolla tuloksen. Hedy on käynyt myös kisaamassa, mutta vain hyppyradoilla. Se suorittaa radan nykyisin määrätietoisesti, eikä haahuile omiaan niin kuin aikaisemmin saattoi käydä. Virheet ovat tulleet pujottelusta, joko sisäänmenossa ja sitten liian aikaisesta ulostulosta. Pujottelua on helppo harjoitella, eiköhän me saada sekin pian kuntoon ja Hedylle jo hyviä tuloksia.

Viime lauantaina Primi ja Jedi emäntineen tulivat Kirkkonummen kisahallille tapaamaan äiti-Hedyä.  Kynnöspellolla oli vapautta kirmailla ja kyllä siellä mentiinkin vauhdikkaasti. Hedy oli onnellinen tavatessaan lapsosiaan ja sisarukset Primi ja Jedi leikkivät sydämensä pohjasta. Kasvattaja oli myös onnellinen tavatessaan hienosti kehittyneitä ja kasvaneita staffinuoria. Toivottavasti muutkin pennut pääsevät joskus tänne päin tapaamaan Hedy-mammaa ja kasvattajaa.

Jedissä on paljon isä-Dieseliä

Primi on pikku-Hedy

Ensimmäiset joululahjat saatu Jediltä

Jedin ja Primin peuhut

Ohi on!

Olen taas vaihtanut sänkyyn puhtaat lakanat, ja nyt ne myös pysyvät puhtaina kohtuullisen ajan. Edellisten viikkojen aikana Hedy on pitänyt huolen siitä, että lakanat ovat menneet vaihtoon jopa päivittäin. Hedyn juoksut olivat odotettavissa kun astutuksesta oli kulunut runsas kuusi kuukautta. Toivoin että se nyt jo olisi suostunut pitämään suojahousuja, mutta housuralli jatkui entiseen tapaan. Se kyllä antoi pukea ne sovinnolla, mutta heti kun käänsin selkäni, housut olivat poissa. Lopulta kyllästyin taisteluun ja päädyin vain pesemään lattioita ja petivaatteita. Lyhytkarvaisen koiran tiputtelu on melko runsasta, kun turkki ei suodata vuotoa yhtään. Juoksusotkuista saan vain syyttää itseäni, kun annan koirien tulla sänkyyn, mutta se valinta on tehty jo pentuiässä.

Tänään voisi melkein sanoa, että syksy on paras vuodenaika. Aurinko lämmittää mukavasti, ei liian kuumasti, luonto ilakoi väreissä, eikä metsässä tarvitse pelätä käärmeitä eikä kohta punkkejakaan. Koirat napsivat metsässä edelleen mustikoita, vaikka mielestäni varvut näyttävät aivan tyhjiltä. Kuivan ja kauniin syksyn ainoa varjopuoli on, että lupaava sienikausi on toistaiseksi päättynyt. Ei edes roskasieniä nouse pintaan ja ne muutamat yritteliäät suppilovahverot ovat jo valmiiksi kuivuneita. Jos ensi viikolla tulee luvattua sadetta, suppilot varmaan virkoavat ja sato saatta uudistua. Toissa viikonloppuna saimme Ristolta ja Sarilta kutsun tulla veneretkelle saaristoon sieniä ja puolukoita poimimaan. Laitoimme eväät valmiiksi, pakkasimme poimurit ja sienikorit ja odotimme Haukilahden rannassa, että Risto hakisi veneen. Saaristoretki ei toteutunutkaan, sillä veneen sähköt olivat poissa ja hytti täynnä vettä. Poika oli ollut tyttöystävän kanssa veneilemässä, ja retken päätteeksi hän oli unohtanut sähköt päälle ja kajuutan ikkunan auki. Ajoimme autolla Linloon, söimme eväät rantakalliolla ja kiertelimme saaren poluilla melkein eksyksiin asti. Viime sunnuntaina sitten uusimme yrityksen ja rantauduimme onnekkaasti Pentalan saaren laituriin. Nautimme hyvät eväät kuohuviinin kera, mutta saalista emme saaneet nimeksikään. Ihanan kaunis iltapäivä, pitkä kävely saaren poluilla ja raikas meri-ilma oli iltapäivän saldo, vaikka korit olivat tyhjillään.

Yksinäinen tatti

Pentalan laiturilla sienipiirakkaa ja kuohuviiniä

Gina kukkulankuningatar

Pentalan saaressa on lampi

Kuivattuja omenia

Sadonkorjuu omalla tontilla alkaa olla päätöksessä. Vanha omenapuu intoutui taas kantamaan hedelmää oksat notkuen. Varastossa on  20 litraa omenamehua ja jääkaapissa "Maailman parasta omenahilloa" lukemattomia purkkeja. Omenapiirakoita on syöty viikottain ja viimeisin säilöntäidea syntyi kun kokeilin kuivatusta. Terveellisiä, maukkaista snacksejä syntyi vähällä vaivalla.

Tietoliikenneongelmia

Laajakaistayhteys tietokoneeltani on jo keväästä asti oikutellut, välillä yhteys on toiminut moitteettomasti, mutta usein se on kadonnut kokonaan. Viime viikolla yhteys katkesi lopullisesti ja otin yhteyttä operaattorin vikapalveluun. Puhelussa käytiin läpi kaikki mahdolliset viat, jotka osaisin korjata itse, mutta kun olin jo kokeillut ne, luvattiin lähettää korjaaja paikalle. Hän totesi modeemin olevan ”sekaisin” ja kun kotona oli toinen samanlainen modeemi hyllyssä, se asennettiin. Yhteys alkoi taas toimia, mutta WLAN oikutteli eikä päästänyt verkkoon kannettavaa eikä puhelinta. Soitin taas vikailmoitukseen, josta vain todettiin, että vika on meidän asetuksissamme ja niiden korjaus pitäisi hoitaa itse. Vaadin kuitenkin uuden modeemin toimittamista (sopimuksessa on vuokramodeemi). Sen saavuttua aloin vaihtaa kaapeleita, ja silloin selvisi ongelmien oikea syy. DSL-kaapeli oli melkein poikki, samoin yhteyskaapeli reitittimeen. Nyt muistin, että pennut olivat eräänä yönä päässeet ulos työhuoneen aitauksesta ja pienet hampaat olivat tietenkin maistelleet ihania kaapelijohtoja. Hyvä, ettei korjaaja huomannut rikkinäistä johtoa, sillä silloin olisin joutunut maksamaan korjauksen omasta pussista, kun syy oli itse aiheutettu. Kävin ostamassa uuden kaapelin reitittimeen ja nyt kaikki verkot ovat pystyssä.

Johdonpurijariiviöt kävivät vahvistusrokotuksilla kolme viikkoa sitten. Eläinlääkärin tutkimuksen ja rokotusten jälkeen leikittiin taas takapihalla. Oli ilo nähdä reippaat ja hyvin kehittyneet pennut kirmailemassa pitkin ja poikin. Hedy oli innoissaan eikä aina osannut valita, kenen kanssa leikkisi. Isomummu Fina pääsi myös pihalle, mutta sen hermot eivät kestäneet pentujen rajuja leikkejä. Hedy oli myös hieman mustasukkainen Finalle, joten isomummu joutui karanteeniin. Viron poika Kutt ei ymmärrettävästi päässyt mukaan, mutta isäntäperheeltä on tullut kuvia, joissa Kutt poseeraa onnellisen näköisenä mukavan näköisessä kodissa.

Kuvien ottaminen vastaanotolla ja pihalla oli haasteellista, eikä yhtään kunnon kuvaa jäänyt kameraani. Väreissä ruskea tulee esiin liian voimakkaasti, luonnossa pentujen turkit ovat mukavan brindlejä.

Koda

Primi

Uuno

Jedi

 Viikonloppuna pidimme taas perinteiset  rapukestit perheen kesken ja talo täyttyi äänistä, laulusta ja koirien haukunnasta. Ginan lisäksi Voitto-poika tuli Turusta ja niinpä kekkereiden pääluku oli 14 ihmistä ja 4 koiraa. Sunnuntaina Voitto jäi meille hoitoon perheen lähtiessä Linnanmäelle. Voitto vahti oman perheen tavaroita, eikä malttanut tulla edes ulos meidän kanssamme. Poimimme omenoita ja omat koirat pyörivät vierellä. Sisälle tultuani en kuitenkaan löytänyt Voittoa mistään. Juoksin ympäri taloa ja pihaa ja kutsuin Voittoa. Pahin pelko oli, että se on huomaamattamme tullut ulos ja lähtenyt rusakon perään. Hetken kuluttua ovikello soi ja naapuri seisoi siellä Voitto sylissään. Se oli kuitenkin tullut ulos ja livahtanut aidan läpi naapurin tontille grillaustuoksujen houkuttamana. Naapuri oli soittanut kaulapannassa olevaan puhelinnumeroon ja pelästyttänyt tietenkin Jukan. Helpotus oli suuri, kun Voitto olikin vain kuokkimassa naapurin grillikesteillä eikä metsästämässä pupuja.

Anna ja koirakaverit. Fina inhoaa kuvaamista ja siirtyi heti kameran nähtyään sivuun

Kaupungin melussa

Viimeinen ilta mökillä

Espoossa kotinurkilla kolisee ja paukkuu aamuvarhaisesta lähtien. Kun vihdoin Tammitien levennysprojekti on saatu valmiiksi, työt ovat siirtyneet vain parin sadan metrin päähän. Martinsillantien alikulkutunnelin kaivaminen ja räjäytykset tärisyttävät jopa meidän pihamaata. Juuri tällä hetkellä hälytyspiippaus soi lähestyvän räjäytyksen vuoksi. Länsiväylän vastakkaiselle puolelle rakennetaan suuri autoliikekeskus. Länsiväylälle tehdään rakennustöiden ajaksi ohituskaista samalle kohdalle, joten ihan hyvä että liikennevirrat ohjataan pois meidän nurkilta. Ei ihme, että uni on taas pätkittäistä, sillä avonaisesta ikkunasta kulkeutuu öisinkin melkoista pörinää ja kolinaa. Mökillä uni maistui jopa liian kanssa, mutta kun ympärillä oli hiirenhiljaista, ei ajantajusta ollut tietoa. Koiratkin nukkuivat pitkään aamulle, kun ei ollut mitään vahdittavaa eikä kuulosteltavaa.

Loppuviikot pohjoisessa sujuivat marjanpoiminnan merkeissä. Monen huonon satovuoden jälkeen hilloja löytyi taas runsaasti soilta. Ainoa ongelma oli kypsymisaikataulu. Avosoilla hillat olivat jo melkein ylikypsiä ja korpisoilla piti odotella niiden kypsymistä. Oli mahtavaa, kun sai poimia jättimäisiä korpihilloja täysiltä mättäiltä. Mustikat alkoivat kypsyä kuun lopulla, ja ehdin poimia niitä sopivasti kotitarpeiksi. Sato näytti runsaalta ja thaipoimijoille riittää kyllä kerättävää.

Ihanan Lapin loman jälkeen oli silti ihanaa palata kotiin Espooseen. Piha tosin oli kuin viidakko, sillä runsaat sateet ovat antaneet kasvuvoimaa niin pensaille kuin nurmikolle. Omenapuu notkuu hedelmiä ja karviaiset ovat lähes poimintavalmiita. Ne ovat työläitä säilöttäviä, mutta kyllä ainakin yksi satsi Kaneli-karviashyytelöä pitää jaksaa valmistaa.

Paluu arkeen tarkoittaa myös agilityharrastuksen jatkumista. Tänään menen Hedyn kanssa jo Niinun hallille tuurausvuorolle ja huomenna alkavat seuran omat treenit. Kisakalenteri alkaa täyttyä ja viikonloppuna pääsevät Areenalle niin Hedy kuin Gina.

Hieno tyyni sää salli retken kaukaiselle Ailigaksen hiekkarannalle

Kohta alitetaan Posiontien silta

Hilloja

 

Hedy tykkää kaikista marjoista

Olli-puuseppä rakensi koirille harjoituskeinun

Keskiyön aurinko

Laaja ukkosrintama lähestyy. Onneksi koirat eivät ole paukkuarkoja.

Koillismaan kuulumisia

Porovahti. Hännän asento kertoo jännityksestä

Kymmenen päivää mökkielämää Napapiirin pohjoispuolella on muuttanut vuorokausirytmin täysin, niin ihmisten kuin koirien kohdalla. Aurinko paistaa (silloin kun paistaa) kuistille vielä klo 23, ja aamuisin pitää tarkistaa kellosta aika, kun liikenne ja tienrakennusmelu eivät kerro päivän alkaneen. Porot käyskentelevät pihaniityllä kuin kotieläimet, eivätkä Fina ja Hedy enää jaksa edes haukkua niitä. Tämän aamuisella lenkillä teimme koukkauksen lähisuolle tarkistaaksemme hillatilanteen. Onneksi taskussa oli edes yksi pieni muovipussi, sillä hilloja olikin mättäät keltaisenaan. Ne ovat jo melkein ylikypsiä, joten tulevat päivät vietämme enimmäkseen suomättäillä keikkuen.

Matka tänne alkoi hieman erikoisesti, sillä junaliikenteessä oli häiriöitä. Lastattuamme Pasilassa auton junaan, meille ilmoitettiin, että tulee taksikuljetus Tikkurilan asemalle, mistä matkustajat poimitaan mukaan. Pakkauduimme koirien ja reppujen kanssa täpötäyteen taksiin, seikkailimme Tikkurilassa rakennustyömaan läpi asemalle ja odottelimme junaa lähes tunnin. Hedy ja Fina selvisivät seikkailusta rauhallisesti ja herättivät asemalla enemmän myötätuntoa kuin tuskastuneet ihmismatkustajat.

Luontoon!

Annan kanssa kannattaa olla kaveri lounastauolla

Heti lomaviikon alkajaisiksi lähdimme parin päivän vaellukselle Luosto-Pyhätunturin reitille. Mukana olivat myös lapsenlapset Pyry (11) ja Anna (8). Yllättävän paljon tavaraa tarvittiin vain kahden päivän telttavaellukselle. Ensimmäiselle päivälle tuli enemmän matkaa kuin olimme suunnitelleet, ja leiripaikalla oli väsynyttä väkeä. Kun teltta oli saatu pystyyn, vaatteet vaihdettu ja ruokaa vatsassa, olo oli taas mitä mainioin. Koirat kuorsasivat makuupussien sisässä, kun pelasimme jo perinteisen telttaseiskan.

Rinkkavahdit Peurakeron laella

Takaisin mökillä teimme veneretken Kälkäjän hiekkarannalle, ja sinne koiratkin pääsivät mukaan. Hedy villiintyi lasten uimaleikeistä ja löysi uimisen ilon. Se polski rantavedessä ja teki uimakierroksia lasten ympärillä. Fina suostuu uimaan vaan, jos sille heitetään lelu.Runsaat kaksi viikkoa vielä Piilopirtillä, ja sitten juna tuo meidät takaisin etelään. Kaikenlaista pientä kunnostusta ja touhua riittää marjanpoiminnan lisäksi, mutta kaikki tehdään omilla ehdoin. Kun mökillä on mukavuudet ja tavallisimmat kodinkoneet, arki sujuu kohtalaisen normaalisti.  Koirilla voi olla totuttelemista kaupunkielämään, sillä ne saavat olla täällä vapaina kytkemättä, eivätkä ne myöskään tapaa lajitovereitaan. 

Anna ja Hedy ovat erottamattomat

Kälkäjän uimarannalle pääsevät Hedy ja Fina mukaan

Villit vesileikit